Moi, oon Eeva.

Malja Kelalle!

2010-07-13T09:13:00.000-07:00

OPINTOTUKIPÄÄTÖS TULI!

En oo köyhä edes ensi syksynä. :---)

Nyt kun vielä sen alivuokralaisen sais. Jos joku tietää jonkun, joka tarvii ens vuodeksi (siis syyskuusta kesäkuuhun, tai jopa elokuuhun) kämppää loistavalla sijainnilla ja vieläpä halvalla ja kivoilla kämppiksillä (ja huonekaluilla) varustettuna, niin saa ja pitää ottaa yhteyttä!

En anna minkään saksalaisen apuopen pilata mun opintotukipäätösonnea!

Kelakelakela! <33

P.s. Alunperin otsikko oli lyhyt ja ytimekäs "I <3 Kela", mutta Blogger antoi virheilmoituksen: "HTML-koodiasi ei hyväksytä: Tag is broken: 3" ;D

Is This the Real Life

2010-07-04T12:43:00.000-07:00

Is this just fantasy?

thisisafricacalling.blogspot.com

Terapian tarpeessa.

2010-03-19T14:47:00.000-07:00

Ajattelinpa kirjoitella blogiin, kun en keksinyt muutakaan tekemistä. Nukkuminen ois tietysti yksi hyvä vaihtoehto.

Mulla on vähän tylsää ja yksinäistä, kun oon viikonlopun Jyskylässä. Onpa kivaa, not. Huomenna täytyis lukea tenttiin ja tehdä enkun esitelmää. Inhoan tällä hetkellä koulua yli kaiken ja oisin jo nyt niin valmis vaihtamaan alaa tai ainakin lomalle tai lähtemään vaikka johonkin Afrikkaan puoleksi vuodeksi. Onkohan kaikilla aloilla opiskelu niin suorituskeskeistä kuin meillä musiikilla? Kaikkia soittimia pitäis osata soittaa "auttavasti", eli täydellisesti. Pianossa lennellään jossain niin korkeilla tasoilla, etten pääse sinne edes lentokoneella ja laulussakin kaikki muu paitsi klassinen on pyllyllään. Klassisessa on taas se vika, etten edes minä jaksa sitä kovin kauaa kuunnella (vaikkakin laulaa voisin vaikka koko päivän ja seuraavankin).

Kaiken lisäksi mulla on omituista mielialanvaihtelua havaittavissa (naiset ja meidän perhe tietää), mikä hankaloittaa elämää suunnattomasti. Tänään vedin kauheet raivarit siitä, kun bändireenien jälkeen jouduin käärimään pari johtoa liikaa. Jos ottaa komedian kannalta, niin saattaa jopa vähän naurattaa (tosin ei varmaankaan muita bändiläisiä).

Ens viikolla on mun ensimmäisen harjoittelun aloitusinfo, mikä ei voisi vähempää kiinnostaa. En halua mennä minkään luokan eteen opettamaan yhtään mitään. Enkä varsinkaan niin, että jokaista pikkusormen heilautusta arvostellaan. Ja sitten verrataan muihin, että kuinka paljon huonompi nyt olin kuin tuo edellisen tunnin pitänyt.

Mieluiten vain lomailisin.

Tääkin käy.

Smoothie-tiistai!

2010-02-09T09:17:00.000-08:00

Hihii! Käytin ensimmäistä kertaa joululahjasauvasekoitintani ja meistä tuli heti kavereita. Tein nami-nami smoothieta, jossa on vadelmia, persikoita, omenaa ja jogurttia. Se on vaaleanpunaista. :)

Tahron munnuntain!

2010-01-31T07:13:00.000-08:00

Oon ihan varma, että mun alitajunta tietää mulla olevan jotain kouluun liittyvää tehtävää, koska oon tänään imuroinut jo kahdesti, pyyhkinyt pölyjä, vaihtanut lakanat, pyykännyt, tehnyt pitsaa ja vielä aion leipoa sämpylöitä. Tai sitten mulla on joku pesänrakennusvietti, joka yleensä kai löytyy lähinnä raskaana olevilta naisilta. Oon kuitenkin viettänyt lauantain pyöreämahaisen serkkuseni kanssa, joten ehkä oon saanut tartunnan.

***

Klo 22.34

Kyllä se oli tuo alitajunta taas oikeassa. N. 3 tuntia sitten muistin sellaisen kivan enkun kurssin tehtävän, jonka deadline oli tänään. Nyt on pengottu nettisanakirjoja oikein olan takaa ja katottu, mitä ne tietää haitareista ja virityksistä. Eipä paljoa tienny.

Hyvä päivä!

2010-01-30T13:30:00.000-08:00

Tänään on ollut kiva kiva kiva päivä! Sain joululahjat Jyväskylään ja vaikka mitä muutakin, mm. 9 ihka oikeaa raahelaista. Mahtavaa!

Tässä todella laadukkaita Olympus 302ngk jgjngsoa bla bla ghsjsk -kameralla otettuja kuvia. Nauti!

Lehdet lehtipussissa, eivät siis keittiön pöydällä pienissä kasoissa.

Purkkeja ja purnukoita. Ruokaa. Kuinka mukavaa!

Etkö ymmärrä, mitä kuvassa on? Yritäpä koskettaa vasemmalla korvallasi olkapäätäsi, ja katso kuvaa asennossa, johon päädyit. Kappas - kuvassahan on kaksi joululahjapurnukkaa!

Nää on mun lempparikavereita nykyään. Alla palkanmaksulomake (koska kävin esiintymässä vähän semmoselle tyypille, joka tuossa joulukuussa nähtiin myös yhessä linnassa yhessä pääkaupungissa) ja MeNaiset. Mä en oo mikään tyttö enää, mun täytyis tehdä jotain järkevää!1!! Mutta lapsellisia leikkejä en unohda!

Eivätkö niskat ole vielä täysin vetreytyneet? Ei hätää - käännä pääsi uudestaan ja näet vallan mukavaisia joka tytön unelmia! Sehän on tehosekoitin!

Mulla ois ollut vielä yksi aivan ehdottoman hieno kuva kirjapussista, kukasta, kastelukannusta ja omenasta (siis nämä kaikki vain yhdessä kuvassa!!). Mikä uskomaton idea! Mutta kuva olisi ollut taas taiteellisesti sivuttain, enkä millään halua tuhota sen täydellisyyttä. Ja nyt sitten pelkään, että teidän niskanne menevät aivan jumiin, toispuoleinen venyttely kun ei koskaan ole hyvästä.
Joten julkaisen kuvan seuraavalla kerralla, ehkä uhraudun kääntämään sen länsimaisen taidekäsityksen mukaan "oikein" päin.

Hyvää sunnuntaita, meine Damen und Herren! Nyt ois vissiin jo nukkumaanmenoaikakin mennyt. Unten maille siis.

Elokuu.

2010-01-15T14:20:00.000-08:00

http://endangerededen.wordpress.com/2009/08/19/okavango-delta-africas-ecological-oasis/

Piano vs. kitara.

2009-11-03T03:50:00.000-08:00

Ou jees! Hjuva fiilis!

Arvatkaapas mitä?! Oon märissy pari viikkoa tässä sitä, etten osaa soittaa pianoa ja panikoinu, miten en ikinä saa sitä hitsin (oikeasti tuo hitsi ei kuvaa mun tuntemuksia, sen täytyis olla jotain paljon rankempaa) tutkintoa suoritettua. Oon avautunu ihmisille siitä, miten mun opettaja irvailee mulle, että biisin säveltäjän kohdalle pitäis kirjottaa mun nimi, kun kerta en soita lainkaan niin kuin nuotissa lukee. Mutta tänään armas opettajani oli hyvällä tuulella (ja oikeesti tykkään tästä opettajasta) ja kertoi mulle, että se biisi, jonka kanssa oon tapellu liian kauan (ja oon rikkonut välini herra Clementinin kanssa jo useampaan otteeseen) on oikeasti tolppa 1 -tasoa! JIPPII! En ookaan niiiiiin huono, kuin kuvittelin. Enkä ees soittanut tänään ollenkaan huonosti. Herra Opettaja ilmaisi asian näin: "Voitashan me niitä pilipali-kappaleitakin soittaa, mutta kun kerta pystyt parempaankin, niin soitetaan sitten näitä."

Iik! Saatan sittenkin valmistua musiikin laitokselta - tai ainakaan sen ei pitäis jäädä pianosta kiinni. Sen sijaan kitarasta voin avautua sitten ensi kerralla.

Kun ei rahat riitä.

2009-10-27T04:57:00.000-07:00

"Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan,
Eihän tässä muukaan auta.
Kohta varmaan täytyy sovitella köyttäkin kaulaan,
Kun ei rahat riitä jukulauta,
Ja kun ei rahat riitä jukulauta.

Eduskunnan neuvo on: "Rukoile ja kiitä."
Eihän se nyt pelkästään kai elatukseen riitä?
Työttömyyden ehkäisy näin sujuvasti toimii,
Osa kansaa metsikössä puolukoita poimii.
Eikö millään ole enää väliä?

Joka pojan hymy varmaan pikkuhiljaa hyytyy,
Harva sentään osaansa kai jatkuvasti tyytyy.
Kun ei rahat riitä, vaikka lasket kuinka tarkkaan.
Väkisinkin usko menee silloin Suomen markkaan.
Eikö millään ole enää väliä?

Tilipussin täyttää kohta pelkkä veronauha,
Tarpeeton on monellekin nyt jo soppakauha.
Sama se on, mitä tässä päivisinkin nyhjää.
Kohta monen kuitenkin on potkaistava tyhjää.
Eikö millään ole enää väliä?

Niin pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan,
Eihän tässä muukaan auta.
Kohta varmaan täytyy sovitella köyttäkin kaulaan,
Kun ei rahat riitä jukulauta,
Ja kun ei rahat riitä jukulauta."

(Herra Goodman)

Nimim. Kaksi lääkärikäyntiä (25,60), lääkkeet (30,50), röntgenkuvat poltettuna levylle (20,00) ja tuleva kontrollikäynti (?)

Terveisiä mitokondriolta.

2009-09-30T11:52:00.000-07:00

Kävin tänään solussa. Siellä oli kivaa. Monesti tommoset asiat menee vähän liian kiihkeiksi mun makuun, mutta tämä solu oli kyllä tosi rauhallinen ja maanläheinen. Oon tyytyväinen. :)

Näin tänään myös mun Each one, teach one -paria Lauraa. Tuon EOTOn ideana on tutustua johonkin ulkomaalaiseen vaihto-oppilaaseen, joka opettaa sulle omaa äidinkieltään ja jolle sää opetat suomea (huomaa "hieno" sä-passiivi). Laura on saksailainen yhteiskuntatieteiden (tai jotain) opiskelija ja tosi kiva sellainen. Tullaan juttuun ja ollaan jopa pystytty nauramaan yhdessä. Se on tosi tärkeää. Jos pitää viettää aikaa semmoisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ollaan koko ajan suu mutrulla, tulee hulluksi.

Oon innostunut viime aikoina haalimaan itselleni harrastuksia. Tuon solun ja EOTOn (josta saan kyllä opintopisteitäkin) lisäksi oon mennyt mukaan musikaaliin ja nyt harkitsen vielä SPR:n ystävätoimintaa. Koulua sen sijaan on harmittavan vähän tänä vuonna. En tiiä, saanko tarpeeksi pisteitä kasaan, että saisin opintotuet. Paska. Hyvä juttu koulussa tänä vuonna on se, että varsinaisia teoriakursseja mulla taitaa olla tänä vuonna tasan kaks. Ens keväänä tulee kyllä sitten kaks lisää. Noitten kahen teoriakurssin lisäksi opiskelen kansanmusaa, bändiä, kitaraa, pianoa, laulua, vapsia, italiaa... Italian kanssa mulla meni välit ensimmäisen kerran lukiossa ja vaikka nyt lähdinkin niitä välejä ihan hyvällä asenteella lämmittelemään, niin pakko sanoa, että ei kyllä helposti syty sekään kieli/kansa/maa roihuamaan mun sydämessä.

Tuossa esimerkiksi Berlusconinkin syvästi rakastama teatteri - ei näyttänyt hääviltä livenäkään.

Seuraava päivitys saattaa sisältää voimakkaita kohtauksia, joita ei suositella miehille.

2009-09-20T13:12:00.000-07:00

"Epilaattori on laite ihokarvojen väliaikaiseen poistamiseen, jonka toiminta perustuu karvojen mekaaniseen nyppimiseen pois. Karva irtoaa karvatupesta juurta myöten, joten karvan takaisinkasvu kestää kauemmin kuin esimerkiksi terällä ajeltaessa. Lisäksi uusi karva on ohuempi ja pehmeämpi, koska karvaa ei ole katkaistu." (Wikipedia)

Niin. Aika nätisti se tuohon on saatu kuvailtua. Oikeasti se koko puoltoistatuntinen, joka sen käyttämiseen kuluu, on yhtä huutoa, itkua, verta ja hikeä. Pitkästä aikaa käytin tänä iltana tuota ihanaista vempainta, ja nyt mun jalat on soman punapilkulliset. Huoh. Mutta täytyy siinä laitteessa jotain hyvääkin olla, kun taas kerran sen kaivoin esiin. En vaan just nyt keksi, että mitä. Ehkä sitä, ettei se oo niin vaivalloista kuin moni muu tapa.

Mutta se epilaattoreista. Siirrymme pyykkäämiseen. Harrastin sitäkin tänään. Se on oikeestaan aika mukavaa, kun siihen ryhtyy. Jouduin olosuhteiden pakottamana jopa ripusteleen pyykkejä kuivumaan. (Joku pässi oli varannu mua seuraavan kuivausrumpuvuoron, ja mulle hyvin epätyypillisesti olin menossa liian myöhään pyykkikoneelle ja sitä myötä myös kuivausrummulle. Samasta syystä löin muuten kaikki pyykit - keltaiset, siniset, mustat, vihreät, punaiset ja valkoiset - samaan koneneeseen. Tuo em. pässi oli varannut siis myös toisen pyykkikoneen mun vuoron perään.) Jostain syystä pyykkien ripustamisesta tuli tosi kotoisa olo; puuttui vaan Heli/Asta/äiti, jonka kans oisin tapellu siitä.

Mulla on kauhee hinku päästä kottiin. Kahella teellä. Ehkä voisinkin muuten alkaa puhumaan tästä kodista yhellä teellä ja Raahen kodista kahella. Mutta se ei kyllä toimi kaikissa taivutuksissa. :( No eniveis. Kottona (hih hih) voi hehkuttaa jo syyskuussa joulusta, kotona voi mennä huoneesta toiseen, kolmanteen ja vielä neljänteenkin. Kotona on keittiö ja siellä on pöytä. Kotona on eteinen naulakkoa varten. Kotona on sauna. Hmph. Kotona on perhe! Kotona on Askon judoharkat. Kotona on Asta, Astan kaveri Janna ja sen elokuvakokoelmat, kotona tiedetään, miksi Pikku Naisia on hyvä elokuva.

Oonko kertonu muuten mun kämppiksestä? No en. Se on semmonen kiva tyttö. Uskomatonta, eikö? Mulla on kiva kämppis. Voin pitää ovea auki. Itse asiassa kämppiksen ovi on nytkin auki, vaikka se ei oo ollu koko viikonloppuna kotona. Mutta silti löysin tänään itteni haaveilemasta yksiöstä, jossa ois kaikkea kivaa ja omaa ja ihanaa. Varsinkin piano, jonka ostaisin rahalla, jota yksiössä asuvalla ihmisella luonnollisesti on!

(Nyt yritän julkaista tän päivityksen, saapa nähä onnistuuko. Mun tietokone vetelee selvästi viimeisiään. Äsken tää jumitti niin, että oli pakko käynnistää uudelleen. Mutta se ei käynytkään ihan niin helposti, vaan tämä herra tietokone päätti jumittaa siinäkin vaiheessa.)

Kesä takana, elämä edessä.

2009-09-01T13:40:00.000-07:00

Näin on.

Kesä oli suurimmaksi osaksi kassailua, mikä on tyyyylsääää ja piiiiitkäveteistä.

Tapasin kuitenkin myös kivoja tyttöjä aina välillä. Liian harvoin kuitenkin. Yleensä kassalla.

Kesällä kävin huvipuistoilemassa, ikeoimassa, ja kassalla.

Nyt oon tullut takas Jyväskylään ja oon erittäin onnellinen siitä, ettei mun tarvii olla kassalla enää ainakaan kolmeen ja puoleen kuukauteen. Pomo nimittäin lupaili, että saattaisin _päästä_ kassalle joulun allakin. Kuinka mukavaa. :)

Jyväskylässä oon ehtinyt stressata jo ties mistä. Oon tutorina uusille musiikkikasvattajille, ja se jos mikä on rankkaa puuhaa. Fuksipuksit on onneksi kivatsuja ja omatoimisia. Eilen vietettiin jännityksenkarkoitusiltaa Musicalla ja tänään sitten varsinaisesti aloiteltiin yliopiston juttuja. Illalla fuksit pääsi kattoon Semmareita (joita itsekin pyrin näkemään Lutakossa 11.11.) ja sen jälkeen me napattiin ne meidän mukaan Hemingway'siin pelaileen Aliasta. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Ja sitten vielä semmoista, että yks kivoista tytöistä on mennyt Kiinaan ja mulla on kamala olo, kun en voi soittaa sille ihan tuosta vaan. Nyt ois nimittäin jopa kerrottavaa.

Tänä vuonna aion saada muuten paljon aikaiseksi. Koska opintopisteitä ei Musicalta tarpeeksi tipu, alan opiskella mm. italiaa (nyt se on päätetty) ja tehdä kaikkea jännää, mitä en normaalisti uskaltais. Harkitsen jopa kuoroon liittymistä, vaikka pääsykokeet pelottaakin ihan hulluna. :D

Teen myös kaikkeni, että musta tulee kohtalainen pianisti ja hyvähkö laulaja. Ja varsinkin haetariin panostan. Lupaan.

Ja mihin vielä panostan? No Raahem murteeseen. Kahella ämmällä.

Minä tykkään käydä koulua, minä tykkään laulaa.

2009-05-06T07:36:00.000-07:00

Mulla on suuri kriisi, joten päätin purkautua taas vaihteeksi tänne blogiin. Kukaan ei jaksa kuunnella mun purkautumisia livenä, koska kaikesta huolimatta, ei mun kriisi niin kauheen vakava oo. Ongelma on nimeltään kesä. Ärsyttää, että kun vihdoin ja viimein on kotiutunu Jyväskylään ja tottunu tähän kaikkeen ja oppinu vielä hirmuisesti tykkäämäänkin, niin heti pitää lähtä Raaheen. Vaikka Raaheenhan mää oon paljon ikävöinytkin. Nyt vaan kaipaan Jyväskylään, vaikken oo vielä ees lähteny täältä. :O Ehkä mua ressaa jossain syvällä alitajunnassa kesätyöt ja semmoset, ja nyt vaan kohdistan kriisin ihan muuhun. Raahessahan on kaikki ihanat ihmiset ja muutenkin mukavaa. Mutta ku Jyviksessäki on ihania ihmisiä. :( En tykkää siitä, että mitä vanhemmaksi tuun, sitä tunteellisemmin otan joka ikisen asian. Äsken kattoin Oprahia ja melkeen itkin. :DD

No joo. Yks asia, mitä jään kesäksi kaipaan Jyviksestä on musisointi. Totta kai teen sitä myös Raahessa (jos isältä kysytään, niin liikaakin), mutta täällä se tehdään eri tavalla. Tänään meidän bändillä (Kax Prinsessaa & Barbibaba) oli keikka. Siellä oli myös kaks muuta bändiä (Päivi & the Blonds ja Mikko & Kolmikko) ja kaikki soitti hyvin ja oli niin mukavaa. Huomenna ois kuoron keikka. Ja analyysitentti.

Tenteistä puheen ollen. Oon raapaissut opiskelijaelämän ankeaa puolta ja saanut ensimmäisen ykköseni. Vaikka menin tenttiin aika ex tempore, enkä lukenut siksi ollenkaan, oon vähän pettynyt ja tunnen suunnatonta tarvetta selitellä huonoa numeroa. Mutta ei se sillä paremmaksi muutu. Eniten harmittaa, että se tentti oli populaarimusiikista, ja siitä tarvis oikeesti tietääkin jotain myös työelämässä. Ehkä käyn tuon kurssin vielä uusiksi jonain päivänä. Taidemusiikin historiasta oon sentään saanu hyviä numeroita - just siitä aiheesta, josta yläkoululaiset vähiten haluaa kuulla. :( Bach ja kumppanit ovat ystäviäni.

Vappukin muuten tuli ja meni. Ja samoin Sirpa. Mulla ainakin oli tosi kivaa, toivottavasti Sirpallakin. Vaikka siitä oli varmaan outoa tulla tänne uusien ihmisten sekaan. Mutta onneksi meidän luokkalaiset oli aika kivoja sille. :)

HARMITTAA, KUN KOULU LOPPUU. Perhana.

Let it snow!

2009-04-04T04:44:00.000-07:00

Narsissit kukkii, mun silmät pyörii päässä ja tukka on sekaisin. Ja ulkona - sataa lunta.

Niin! Olin onnellinen aika pitkään tänä päivänä. Ainut asia, mikä vaivasi, oli kiinni jääneet sälekaihtimet. Päätin sitten mennä ja korjata tämänkin kauheuden, mutta totesin, ettei olisi kannattanut. Kuka haluaa nähdä huhtikuun neljäntenä päivänä ihan rehellistä lumisadetta?

Nooh. Oon päättänyt alkaa suhtautua opiskeluihin aikuisemmin. Täytyy yrittää oikeesti reenata asioita ja nauttia kaikesta, mitä täällä tarjotaan. Kuinkahan pitkään odotin esimerkiksi pianotunteja? Ja nyt kun niitä saan, mut täytyy suurin piirtein työntää (hyväntahtoisesti olkapäästä pukaten) luokkaan. :( Tämä ei saa jatkua näin! :D

Toinen asia, missä mun pitää aikuistua, on erilaisuuden hyväksyminen. Välillä mulla on olo kuin amerikkalaisen high schoolin inhottavimmilla tytöillä. Nekään ei kai yleensä löydä arvostelemisen aihetta muissa kulttuureissa, mutta oman kulttuurin sisällä sitäkin enemmän. Hyi Eeva. ;(

No joo. Eilen oli kiva päivä. Ensin mokailin orkesterinjohdossa (tällä kertaa en orkesterin eessä, vaan siellä soittajien seassa) ja sitten kuoronjohdossa. Paitsi että kuoronjohdossa en kyllä mokaillut mitenkään huomattavan paljon. Oon alkanut tykkään siitä, hulluna. Kasvatustieteen kotiryhmässä keskusteltiin (taas) aika syvällisiä ja aika kiihkeästi ja huomasin taas pienen kasvun paikan itsessäni... En meinaan uskalla osallistua hirveesti siihen keskusteluun, koska pelkään kiihtyväni liikaa ja esim. marssivani ulos luokasta mielenosoituksellisesti. Vähän niinku murrosikäiset. Ja Nina Mikkonen. Kotiryhmän jälkeen mentiin porukalla kahville mun naapuriin.

Tänään on luvassa juusto(kakku)maistiaiset Kristiinalla. Mm...

Ja nyt laittaan tukka kuntoon ja kauppaan. Kuten kuvasta näkyy, mun tukkaa täytyy todellakin laittaa, vaikka joskus aina muuta väitänkin. :)

Kohta on pääsiäinen! Jejee!

Mistä on pienet Eevat tehty?

2009-03-14T09:14:00.000-07:00

Moi, oon Eeva.
Eeva ei osaa olla syömättä herkkuja.
Eeva haluaisi syödä herkkuja kohtuudella silloin tällöin.
Eeva aloittaa herkkulakon maanantaina. :(
Eeva söi äsken karkkia.
Eevan maha on kipeä.
Eeva sai tänään seminaarityön valmiiksi.
Eevan stressi saattaa helpottaa.
Eeva teki tänään hienon kampauksen Krisselle häihin.
Eeva on sittenkin tyttö.
(Eevan tyyliä kuvailtiin eräänä päivänä sanoin 'perhosia ja kukkasia'.)
Eevan mielestä perhoset ja kukkaset viittaa jossain määrin tyttöön.
Eevalla on muuten uusi kämppä.
Eevan kämppis on vähän pelottava.
Eevaa ei naurata.
Eevaa lohdutettiin koulussa.
Eeva on iloinen koulusta.
Eeva ei kuitenkaan mielellään tee annettuja läksyjä.
Eevalla on uusi paita.
Eeva osti paidan kirpputorilta.
Eevan uusi paita taitaa olla tyyliä 'kukkia ja perhosia'.
Eeva tykkää Epuista.
Eevan lempparibiisi tällä hetkellä on Tahdon sut.
Eeva hymyilee aina, kun kuulee tuon biisin.
Eeva oli eilen kuuntelemassa hyvää musiikkia kasvisravintola Katriinassa.
Eeva ihmetteli, miten taitavia ihmiset voikaan olla.
Eeva haluaisi olla yhtä taitava.
Eeva kärsii alemmuuskompleksista.

Mutta onhan Eevakin jossain taitava?
Eeva saa Veikon nauramaan.

Sirpa kertoi Eevalle, missä Eeva on hyvä.
Sirpa on hyvä. :)

***

Eeva muisti hetki sitten, että unohti onnitella äitiä ja isää syntymäpäivänä. :(

2009-02-18T05:38:00.001-08:00

Eeva on terve. Eeva syö. Liikaa.

Elävien kirja on tylsä teos.

2009-02-18T02:43:00.000-08:00

Noniin. Nyt alan jo olla elävien kirjoissa. En tosin vieläkään koulussa.

Tämän päivän suurin tavoite on syöminen. :D

Sen jälkeen tulee kaikki muu:

-tiskaaminen
-pyykkääminen
-pakkaaminen
-Come dine with me
-SUIHKU
-kauppareissu
-koulujutut
-putkimiehenä toimiminen
-siivoaminen

Tosi hyvältä näyttää tämä mun toipumispäivä. :)

Apua kaivataan Kuokkalassa.

2009-02-17T05:32:00.001-08:00

Sairastaminen ei sovi mulle. Oon ihan kuollut.

Aamulla luulin voivani jo vähän paremmin, mutta just äsken totesin, että kun sairastetaan, niin sairastetaan sitten kunnolla.

Oottelen tässä Tuulaa kotiin tulevaksi (yhteen vai erikseen), jos se kävis ostaan mulle juotavaa kaupasta...

Eihän ketään muuta jyskäläistä kiinnostais? :D

<3

2009-02-10T12:50:00.000-08:00

Egotrippi - Polkupyörälaulu

Mäen päältä polkupyörällään voi jopa päästä jotain viittäkymppiä,
jos polkee oikein kovaa eikä käytä jarruja, kaupunkiin pääsee
puolessa tunnissa ja, vaikka siltaa pitkin aina polkeekin vastatuuleen
minne sitten meneekin niin tuskin koskaan kestää puolta tuntii
kauempaa, kun itsensä löytää pohtimasta:

Miten voikaan olla mahdollista, miten voikaan olla mahdollista,
että kaikki rahansa pystyy tuhlata eikä omatunto edes kolkuta,
kaikki rahansa pystyy tuhlata viimeistä penniä myöten yhdessä
levykaupassa.

Joka suunnassa houkutuksia. Joskus voi käydä niin ettei pois viiskulmasta löydä
millään ja pennit hupenee taskun pohjalta kassakoneeseen
ja kotimatkalla vastatuulessa tyhjätasku polkee hymy huulilla,
pyörät pyörivät tasaista tahtia, taitaa laskut jäädä maksamatta.

Miten voikaan olla mahdollista, miten voikaan olla mahdollista,
että kaikki rahansa pystyy tuhlata eikä omatunto edes kolkuta,
kaikki rahansa pystyy tuhlata viimeistä penniä myöten yhdessä
levykaupassa, kaikki rahansa pystyy tuhlata viimeistä penniä myöten
hyvällä omatunnolla.

Eevan Aakkoset.

2009-02-09T11:59:00.000-08:00

Kun moni on alkanut näköjään tekemään aakkospäivityksiä, niin päätin itsekin tehdä yhden sellaisen, johon mahtuu kaikki kirjaimet. Tämä siis viime päivistä, joista en hirveästi oo kerennyt raportoimaan.

A on Asko

Sillä on mese. <3

B on Bach

Tänään tuli länkkärin kuuntelutentin tulokset ja kolmea sadasosaprosenttia vaille täydet pisteet! :D

C on Californication

Siihen mun pitäis osata soittaa rumpuja.

D on Draamakasvatus

Jota ei kuulemma enää voikaan lukea niin helposti kuin ennen. :(

E on Egotrippi

Mun uus rakkaus.

F on Funk

Semmoista musiikkia kävin kuuntelemassa perjantain ja lauantain välisenä yönä Popparissa. Jonotin ensin melkeen puoltoista tuntia ulkona kauheessa kylmyydessä, ja ehdin kuuntelemaan toista settiä.

G on Guitar hero

Sellainen musta vielä tulee! Mulla on muuten opettajana herra Hakkarainen. :)

H on Hemppari

Paikallinen kuppila, jossa voi pelailla pelejä. Oltiin siellä ennen Poppariin menoa.

I on Internet

Mun elämä.

J on Juhlat

Joita nyt on ihanan paljon!

K on Konsa

Mun tuleva kämppä yliopiston vieressä. <3

L on Latinobic

Aaa! Jive tällä hetkellä menossa. Ihan parasta liikuntaa.

M on Mikrofoni

Oon jo melkoinen mestari noissa bändiluokan teknisissä jutuissa. ;) Tiedän, mitä eroa on dynaamisella, nauha- ja konkkamikillä. Hih.

N on Nukkuminen

Se on niin ihanaa, mutta silti en tee sitä tarpeeksi.

O on Osuuspankki

Ottaako ne salaa mun tililtä rahaa, vai mihin se häviää?

P on Päiväkirja

Haluaisin sellaisen, että voisin kirjoitella kaikkea kivaa. :)

Q on Quasimodo

Ainut sana, jonka keksin alkavaksi Q:lla.

R on Raahe

Siellä on koti, ja siellä on peti. Ja peikolla pehmoinen olo.

S on Synttäribileet

Sellaisiakin vieteltiin viime viikonloppuna; lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Tulin kotiin sunnuntaina kuuden aikaan illalla, että aika hyvät pippalot oli. :D

T on Topten

Se Anttilan levykauppa. Ihan liian pitkät alennusmyynnit siellä.

U on Unet

Joskus ne saattaa olla tosi kivoja, niinku viime aikoina. :)

V on Veikko

Ja sen sisko. Ne on aika ihania.

W on Wenni

Koira, joka oli mulla tammikuussa kylässä. Myös omistaja piipahti.

X on Xylofoni

Kuuluu Orff-soittimiin, joista ollaan kuultu paljon (liikaa) viime aikoina.

Y on Ystävät

Niitä on hyvä olla, ja onnekseni oon löytänyt niitä myös Jyväskylästä.

Z on Zorro

Ei oo näkyny täällä viime aikoina.

Å on (kara)Åke

Tykätään laulaa.

Ä on Äksyily

Harrastan sitä nykyään ihan liikaa ja taidan karkottaa ihmisiä ympäriltäni sillä tavalla.

Ö on Ööö

Sanoo Eeva.

(Tää ei ollutkaan niin kivaa, kuin mää luulin. :< )

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle?

2009-02-04T06:06:00.001-08:00

SAIN KESÄTÖITÄ!! JEE!!

Soitin Prismaan ja johtaja sano mulle, että "sulla on nyt kesätyö". Onko ihanampaa? :)

(Mulla oli tässä ensin sata kertaa hienompi kuva, mutta kerrankin pohdin tekijänoikeusasioita ja vaihdoin sen toiseen.)

Nyt menee jo paremmin, ku on tuo homma hanskassa. Bändi ottaa edelleen päästä, koska oon edelleen täys tunari siellä, mutta nykyään osaan jo vähän nauraa itelleni? Oon oikeesti ihan surkuhupasa, ku istun rumpusetin äärellä, enkä vaan kertakaikkisesti tiedä, mitä pitäis tehdä. Basso on mun lempisoitin tällä hetkellä. Yksinkertainen soitin yksinkertaiselle ihmiselle. :D

Oon suorittanut mun Herkutonta Helmikuuta ja Hyvien Unten Helmikuuta (aina ennen yhtätoista nukkuun) aivan loistavasti, ja nyt oon ottanu vielä kolmannen projektin: Hinnaton Helmikuu (vois tälle paremmanki nimen tietysti keksiä)! Pyrin säästään tässä kuussa rahaa, enkä käy kaupassa niin pitkään ku mahollista. Tosin eilen oli pakko käydä ostaan maitoa ja hiivaa, mutta ehkä ne sallitaan?

No joo. Mitäs sitä vielä? Ei mittään.
Oon ihan hyvällä tuulella, ja mun mäenlaskuväline tälle päivälle ois potkuri. :)

Life is a Rollercoaster.

2009-01-26T12:50:00.000-08:00

Voisko joku tulla hössöttään mulle tänne?

Hössötys on ihana asia.

***

Tulin hetki sitten Kristiinalta, jossa oltiin Tuulin kans kattomassa leffaa. Sirpa on mulle opettanu, ettei iltaa kannata hereillä viettää, joten nukahtaa päräytin sitten siihen Krissen sohvalle ja missasin loppuratkaisun. Onneksi leffa ei ollut mikään suuri taidonnäyte (mutta siinä oli Hugh Grant <3), niin loppuratkaisun pysty jostain syystä tavallaan arvaan.

Tämä päivä on ollut yhtä vuoristorataa. Mutta ei se mitään, ku vuoristorata on ihan kiva juttu, jos sitä ei kestä liian pitkään. Saattaa alkaa nimittäin oksettaan.

Koulussa ei tietenkään ollut mitenkään erityisen mukavaa. Vaikka pitäis olla, koska opiskelen just sitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Voiko kukaan oikeesti nauttia siitä, että soittaa taiturimaisten rumpalien ja kitaristien ja kiipparistien seassa bassoa ja pilaa koko paskan? Ei voi.

Nooh. Nyt kun oon aika seesteisessä mielentilassa, voin kertoa lisää siitä kämpästä, josta meuhkasin pari päivitystä sitten. Koas siis meni ja tarjos mulle kämppää Konsalta, joka on aivan yliopiston vieressä. Siellä asuu vaan musaopiskelijoita. Asuntoja on 20, eli täytyy käydä hyvä tuuri, että sinne pääsee. Mutta - porukat ei pääse tietenkään muuttamaan mua sillon vuokrasopimuksen alkaessa, eikä Koas tunnu joustavan ikinä mihinkään suuntaan. Tosin melkeen arvasin, että jos jotain hyvää muka yrittää tapahtua, niin se kääntyy sitten ihan päälaelleen ja heittää häränpyllyä (voiko noin sanoa, ja miksi noin voi sanoa?) ja kaikki menee mönkään. Eikä kukaan oo ees hössöttämässä, että "älähän nyt, kyllä se siitä".

MUTTA, tänään menin Koasille ja itku kurkussa olin jo torjumassa hienoa tarjousta, kun rouva Asunnonvälittäjä jostain syystä heltyi ja sanoi, että voin palauttaa Kuokkalanpellon avaimet paria päivää myöhemmin, jos maksan vuokran noilta päiviltä. Olin jo onneni kukkuloilla, kun Tiimarista rimpauttelin äidille; ehkä kaikki sittenkin onnistuu. Mutta turha toivo. Isällä on töitä, töitä, töitä. Ja voin kertoa, ettei kukaan tullut silittämään olkapäätä, vaikka kuinka kyynelehdin keskellä askartelukauppaa.

Sitten menen Kristiinalle. Ja Kristiina, tuo tehotyttö, hoitaa homman: "Kilautan siskonmiehelle ja järjestän sulle auton ja peräkärryn. Sanot isälles, ettei sen tarvii tänne asti lähtä ajamaan, me kyllä muutetaan sut."

Sitte syötiin hedelmäsalaattia ja katottiin se leffa, jonka loppuratkaisua en nähnyt.

Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.

Kissanpäiviä koiran kanssa.

2009-01-24T09:20:00.000-08:00

Sain tänään vieraita! Heli ja Wenni tuli käymään, ja Akiki tulee yöllä.
Vietiin äsken Heli bussille, jolla se lähti bilettään keskustaan ja jatkettiin siitä Wennin kans piiiitkä lenkki. Uskalsin mennä teille tuntemattomillekin, kun oli hauva matkassa. Ei ihan yksin tarvinu olla. :) Vaikka eipä Wennistä taitais mitään apua olla, jos jotain sattuis (kaikella kunnioituksella).

No joka tapauksessa, nyt ollaan molemmat ihan puhki.

Yliopisto-opiskelijan akateeminen asunto.

2009-01-23T11:36:00.000-08:00

Oon ollu parina päivänä tosi huonolla tuulella. Tekis mieli syyä koko maailman suklaat ja nukkua ja nukkua ja nukkua. Oon kyllä nukkunutkin, mutta suklaat on pysynyt kaupoissa. Eihän Herkutonta Helmikuuta sovi rikkoa.

Sen sijaan Kaapintyhjennysviikot ei sujuneet aivan niin, kuin ois pitänyt. Kävin jo tiistaina kaupassa, koska satuin saamaan Krisseltä kyydin sittariin! Kuka voi vastustaa sittaria, kun normaalisti käy vain lähi-Siwassa?!

No, jotta saisin ees vähän piristystä tähän tylsyyteen, kävin tänään ostaan "pyykkinarua", söpöjä pyykkipoikia ja nastoja. Lopputulos oli melkoinen.

Kävin myös pari päivää sitten ostamassa uuden seinäkalenterin. Siinä seikkailee Tatu ja Patu. Ko. kalenteri ei ehkä sovi akateemiseen imagooni, mutta ehkä tiedeyhteisö katsoo tällä kertaa läpi sormien.

Ja Kortti viikossa -kampanja elää ja voi hyvin. Vaikka joululoma vähän sotki kuvioita, alkaa kaikki taas olla kunnossa ja kortit postissa. :)
Myös kuvaset on päässeet seinälle. Ilmoitustaululla ne oli jotenki väärällä paikalla.

Ja nyt toden teolla toivon, että noi kuvat näkyy oikein. Jos ei näy, niin se on kyllä jo tietokoneen vika - ei käyttäjän.

Pieleen män.

2009-01-22T11:41:00.000-08:00

Niin. Tämä päivä on tuonut tullessaan vain tuskaa.

-Musiikkianalyysi: lähtötasotestista suoraan sanottuna paskat pisteet = en osaa mitään.
-Laitetuntemus: kurssi peruttu sairastumisen vuoksi, tule uudestaan 20.2. En tule, olen Raahessa.
-Orkesterinjohto: olis pitänyt askarrella nuotit yhdeksi pötköksi, mutta mitäpä minä saisin aikaan.
-Koas: tarjoavat sitten nyt sitä asuntoa. Mitä hittoa senkin kanssa tekis?
-Hiukset: eivät ole koskaan hyvin.
-Kahvittelu koululla: maksaa liikaa.
-Suurlähettiläiden Rahat on loppu. *
-Kerran kuussa tapahtuva itkuraivopäivä.
-Likainen huone.
-Notaatio: kuinka tehdä tehtävä, kun tietokoneluokka ei ole koskaan vapaa?
-Aika: kuka voisi kellot seisauttaa?
-Kuoro: laulan just niinku ei pitäis, narisen.
-Korttikauppa: liian ihania kortteja, liian vähän rahaa.
-Kitara: ei soi mun sormissa.
-Basso: ei soi mun sormissa.
-Rummut: ei soi, vaikka kuinka hakkaan.
-Kiipparit: en vaan osaa.
-Satsioppi: tietäisittepä vaan...
-Muhipedi: en soita harppua, enkä mitään muutakaan.
-Kuokkalanpelto: liian kaukana.
-Konsa: niin lähellä, mutta niin kaukana.
-Teho-osasto: liian surullinen.
-Kesätyöt: missä niitä jaetaan?

*Hei kaikille, terveiset täältä.
Anteeksi etten ole aiemmin,
teille ehtinyt kirjoittaa,
mutta parempi kai näin kuin ei milloinkaan.

Olen kyllä voinut ihan hyvin vaan,
ja otan päivän kerrallaan.
Kunnon töitä ei löytynyt vielä,
hanttihommia ainoastaan.

Toivottavasti et tykkää pahaa,
nyt en pystynyt lähettämään rahaa

Mutta älä huolehdi äläkä valvo,
rahat on loppu, mutta rahat on loppu,
mutta myydään volvo.

Elämä on ollut hiukan tiukempaa
kuin aluksi kuvittelin.
Arvannut en, että ikävää näin kovasti tuntisin.
Ja joskus hieman huolestuttaa,
miten tästä kaikesta selvitään,
kun oikein kehtaa ei lainatakaan,
ainakaan tuttaviltaan.

Toivottavasti et tykkää pahaa,
kun en pystynyt lähettämään rahaa

Mutta älä huolehdi äläkä valvo,
rahat on loppu, mutta rahat on loppu,
mutta myydään volvo.

Liikuttavaa tämäkin.

2009-01-18T12:08:00.000-08:00

Ihan vaan, jotta jokainen ymmärtää, mitä tarkoittaa, kun Eeva hermostuu tietokoneelle. Jätän tuon edellisen päivityksen näkyviin tuollaisenaan.

Mieltä liikuttavia asioita.

2009-01-18T11:57:00.000-08:00

Hyvässä ja pahassa.

Cembalo.
Hengissä oleva joulukaktus.
Hra Bach.
Sämpylät.
Iloiset muusikot.
Sulkapallo.

"Miksi arki näyttää tältä?

2009-01-15T11:53:00.000-08:00

jonkun toisen elämältä, väsyneeltä hedelmältä..."

Tänään on ollu aika tehokas päivä. Tainno en tiiä, oonko saanu paljoa aikaseksi, mutta ite oon tyytyväinen. ;)
Pääsin koulusta neljältä, minkä jälkeen oon pyykänny ison korillisen pyykkiä. On aivan ihanaa pyykätä, kun omistaa pyykkikorin, eikä tarvii raahata isoja pyykkikasoja muovikasseissa pyykkituvalle. (Aika monta pyykistä johdettua sanaa tässä kappaleessa, by the way.)

Nyt pitäis vielä pakata ja käydä suihkussa. Mutta nuo asiat on maailman vastenmielisimpiä, niinku aika monet muutkin asiat, jotka pitäis suorittaa, jos multa kysytään. Pakatessa joutuu hermoromahduksen partaalle, kun yrittää sulloa koko omaisuutensa niin pieneen laukkuun, että sitä on helppo kuljettaa junassa. Ja suihkussa käyminen on kamalaa ilman saunaa. Yngh. :(

Ja arvatkaapa mikä muu ärsyttää? Yliopiston opettajien joustamattomuus, kurssien päällekkäisyys, roikkumaan jäävät pakolliset opinnot ja jo aloitetut kurssit, jotka pitää roikkumaan jäävien pakollisten opintojen takia mahdollisesti keskeyttää. Hitsi, että osaa olla vaikiaa. Ja kaiken lisäksi suurin syy näihin ongelmiin tuntuu olevan musakasvattajien ja -tieteilijöiden opettajien väliset henk.koht. vaikeudet. :D Ainakin siltä musta vaikuttaa. Rva Luennoitsija ei vaihda kurssin paikkaa, vaikka kukaan kasvattaja ei pääse sille, koska pitää tieteilijöiden puolta.

No, mutta jotta koska kun, jotain hyvääkin. Mietinpäs.

+ ihmiset oli hyvällä tuulella tänään, sain monta hymyä
+ Erja-opettaja tekee kaikkensa meidän kurssien eteen
+ Ketään ei irtisanota -kampanja
+ Kuorolaulanta
+ Ahkeruus pyykkäysrintamalla
+ Tiskasin!!!
+ Yliopistoliikunta
+ Lauantain sulkapallo
+ Herkuton Helmikuu
+ Maijun kortti
+ Banaanijogurtti
+ Hössötys

***

Mitä ihmettä?! Julkaisin tän tekstin just äsken otsikolla "on arkea elomme tää". Sitte meen Elinan blogiin ja huomaan just saman otsikon siellä. Ei muuta ku otsikon vaihtoon!

Länkkäri on nyt in.

2009-01-12T07:10:00.000-08:00

Mulla oli tänään kiva päivä. Näin kaikkia Jyväskylän tuttuja ja olin ihan älyttömän hyvällä tuulella tylsistä luennoista huolimatta. :)

Mutta,

oon tässä pari-kolme viikkoa ollut suruissani huonosta länkkärin (länsimaisen taidemusiikin historian) arvosanasta, joka netin mukaan oli 2. Luulin oikeesti, että se meni ainakin kirjalliselta osalta loistavasti, ja tein sen eteen vielä aika paljon töitäkin. SITTEN, tänään menin vielä kattoon tuloksia ilmoitustaululta: kävi ilmi, että netissä oli virhe ja olinki saanu VITOSEN!! Jee, jee! :))

Herkuton helmikuu alkoi tänään, ja jo nyt tekee tiukkaa. Ois vaan niin ihanaa vetää suklaata just nyt.

Tämä on päivitys.

2009-01-11T11:59:00.000-08:00

Kyllä, aion todellakin päivittää.

Joululoma on ohi ja suoraan sanottuna on jo nyt vähän ikävä Raaheen. Siellä on niin paljo ihmisiä ja koko ajan jotain menoa ja meininkiä. Mutta onhan Jyviksessäkin, jos vaan haluaa? Onneksi Maiju tulee huomenna, niin ei tarvii kauaa raahelaisten puutteessa kärvistellä. :D

Loma oli piiiitkä ja pölyinen, kuljin taakkaani kantaen ja ihmisiä kohtasin matkallain. Yks Tuure laulaa noin yhellä levyllä. Sain paljon joululahjoja ja söin hulluna. Ihan liikaa. Noitten lisäksi lähinnä pelasin Aliasta ja Phase 10:ä, joka on semmonen korttipeli, jonka Heli tilas meille Englannista lahjaksi.

Anja (Raahen paras kampaaja) leikkas mulle myös uuden tukan.

Nyt kuuntelen herra Karjalaisen suurimpia hittejä.

Hän istuu rantabaarissa
juo kylmää olutta
Hän katselee laivoja
jotka purjehtivat ohitseni hiljaa

Oi, mikä ihana ilta
voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää
mut toivoo, että tapais jonkun
joka olis vielä enemmän

Hän nousee ylös kylpyammeesta
pitkät hiukset kietoo pyyhkeeseen
Hän laittaa kyntensä
lähtee ulos lämpimään ilmaan

Myöhemmin rantakadulla
nämä kaksi kohtaavat toisensa
He katsovat hetken laivoja
sitten eroavat omille teilleen taas

Matt-raportti.

2008-12-14T13:45:00.000-08:00

Valmis on, ja tässä osa sitä. :)

Suunnitelma B

2008-12-14T02:24:00.000-08:00

Niin. Ihmeellistä kyllä, mutta en onnistunut toteuttamaan hienoa suunnitelmaani. Siksi nousin tänään reippaasti PUOLI YHDELTÄTOISTA, menin suihkuun ja aloin pakkaamaan. Edessä on pitkä ja rasittava matka kohti kylmää pohjolaa.

Nyt yritän kuunnella Länkkärin kuuntelutentin cd-levyjä. Oikeesti näiden kappaleiden joukossa on helmiäkin ('barrucco' portug. = helmen epäsäännöllinen muoto -> barokki), mutta jotenkin nää gregoriaaniset 'hodie christus natus estit' ei oikeen iske.

Ihan vaan oman oppimisen vuoksi kerron vielä, että esimerkiksi 'Santa Maria, Strella do dia' (kokoelmasta Cantigas de Santa Maria) on hieno niekkubiisi ja Carmina Buranassa (sekin on kokoelma) ei taida olla yhtään huonoa lauleloa. Yllätin muuten itseni; osasin kertoa näistä biiseistä, enkä ees luntannu. :))

Mutta nyt täytynee alkaa miettimään itseäni musiikkikasvattajana. Eeva <3 koulu.

Kuulostaa suunnitelmalta.

2008-12-13T04:33:00.000-08:00

ÄÄÄÄÄ! Tänään tulee Mutta mitä tapahtui joulupukille 2! :DD Jeejee!

Sitä ennen lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että olen siivonnut kämpän siihen kuntoon, että Sirpa uskaltaa astua ovesta sisään. (Kyllä, en uskalla sanoa kämppikselle, että senkin pitäis joskus... Se sais sydärin tai jotain, ku se on semmoen herranterttu [onko tuo sana?].)

Ja elokuvan jälkeen teen Matt-raportin (<3) ja Minä musiikkikasvattajana -esseen. Oon kyllä niin onnellinen, ku alkaa loma.

Ja yöllä (kun en kuitenkaan nuku) luen Länsimaisen taidemusiikin historiaa ja kuuntelen ääninäytteitä.

Tästä päivästä tulee vielä kiva.

Viittä vaille valmis.

2008-12-11T07:39:00.000-08:00

Huh huh. Onpas ollut viikko.

Tänään oli kauan_odotettu musa-analyysin tentti ja totesin, että ihan turhaan stressasin. Olin lukenut Päivin ja Kristiinan kans aika reippaasti, mutta sitten eilen päätin nukahtaa papereiden päälle. En tiiä, kuvittelinko alitajuisesti osaavani asiat, mutta tämä nukahtaminen johti loppujen lopuksi siihen, että juoksin aamulla kauheella kiireellä bussiin ja söin aamupalan koululla tenttiin lukien. Lopulta tää tentti olikin tosi helppo (en tosin ilman lukemista ois pärjänny) ja pääsen melkoisen varmasti ainakin läpi sen. Ja sehän on pääasia (ainakin niin uskottelen itselleni).

Tällä viikolla meidän musakasvattajien kuorolla on ollu kolme keikkaa. Tänään oli semmonen loppuhuipennus, kun vedettiin kaikki maholliset biisit ja vielä yks ylimääräinenkin lyseolla. Meitähän siis johti kakkosvuosikurssin opiskelijat ja tänään niillä oli ikäänkuin näyttö. Ens vuonna oon itse siinä tilanteessa, hui! :/

Konsertin jälkeen mentiin vielä hirmuisen väsyneinä harjotteleen kuoronjohtamista, jonka tentti on huomenna. Siitä en jaksa stressata enää kotona, koulussa panikoin jo ihan tarpeeksi.

Oikeestaan tää päivä on ollut erittäin ärsyttävä (kirjoituksen positiivisesta sävystä huolimatta) ja yhtään ei helpota se tosiasia, että mun pyykkivuoro alkaa vartin päästä.
Huomenna vielä lääkäriin toivomaan, että mun viimeaikasille jutuille löytyy selitys. :)

Ja sitten viikonloppu ja maanantaina vika tentti tälle syksylle ja JOULULOMA! Eka puoli vuotta purkissa.

Itku pitkästä ilosta.

2008-12-01T09:10:00.000-08:00

Tulipa semmonen olo, että vois vähän päivitellä.

Viikonloppu oli ihan kivatsu. Perjantaina pikkujoulut, joissa meidän kasvattajafuksien tonttutanssi oli suurmenestys (tai sitten meille hurrattiin säälistä). Juhlissa oli jos jonkinmoista hienoa esitystä; saatiin kuulla mm. arabialaista, venäläistä ja afrikkalaista musiikkia sekä vaihto-oppilaiden esittämä tiernapojat suomeksi. Lauantaina käytiin vähän laulaan karaåkea, mutta enimmäkseen ilta meni päätähuimaavan valssin pyörteissä.

Tänään on ollut jotenkin vähän huono päivä. En tiiä, miksi. Päässä on pyörinyt PMMP:n laulu - ehkä mulla on aikuistumiskriisi. :P

***

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.

Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.

Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.

Uusapuinen kämppis haussa!

2008-11-26T11:12:00.000-08:00

VITSI MENEE HERMOT MUN KÄMPPIKSEN KANSSA.
Se vihjaili mulle äsken, etten vie roskia tarpeeksi usein, sanoen: "Meiän pitäis kyllä vähän vuorotella roskiksen viemisiä."
Raivostuin (tosin en sille), koska totuushan on, etten vie roskia yhtään sen vähempää kuin neiti itse, mutta kun se ei oo tottunu tekemään mitään kotonaan, niin sille se roskiksen vienti kerran viikossa tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Viime perjantaina tulin kotiin ja kämppis tuli ovella vastaan: "Sain viime yönä siivousvimman, siivosin koko kämpän!" Innostuin tietenkin; kämppis on vihdoin ja viimein tajunnut, että senkin pitää joskus siivota yhteisiä tiloja. Menin sisälle, katsoin ja ihmettelin lopputulosta. Lattiat oli _kuulemma_ imuroitu ja vessan peilin alla oleva hylly pyyhitty. Mitään muuta ei ollut tehty. Paitsi "tiskit tiskattu", niinku mulle mainostettiin. Ei sillä raukalla oo ees mitään siivousvälineitä, niin se hyllyki oli varmaan pyyhitty kostealla paperilla.

Ja sitten se syyttää mua laiskuudesta roskisten kanssa! Hohhoi.

Siinä vaiheessa, kun hän osaa keittää nuudelit kysymättä, mille numerolle levy pistetään, mulle voi tulla valittaan kotitöistä tässä taloudessa!

Mur. En enää ikinä tiskaa sen tiskejä!

Lunta saa, lunta saa tuiskuttaa!

2008-11-23T12:37:00.000-08:00

Ulkona on ehkä maailman kauneinta. Mua ei haittaa, vaikka ulkona myrskyää ja lunta tulee niin paljon, että junakin jää jumiin raiteille. En ees muista, millon viimeksi on ollu niin paljo lunta, että sitä on pitäny puistella pois lahkeista melkeen polvia myöten. :) IHANAA!

Näin tänään Raahen citymarketissa joulupukin. Viikonloppuna siivottiin porukalla ja laitettiin olkkariin jouluverhot, jotka äiti ompeli. Sitte poltettiin kynttilöitä ja mässäiltiin. Kynttilät ja mässäily jatkuvat täällä Jyväskylässäkin, mutta ei se mitään. Koen ansaitsevani sen. :D

Viime viikko oli osittain ihan pyllystä. Jostain ihmeen syystä sain kolme migreenikohtausta (torstaina, perjantaina ja lauantaina), eikä niin oo tapahtunu ikinä ennen. Yleensä mun kohtaukset tulee pahoina, mutta hyvin harvoin. Nyt ne tuli lievempinä, mutta ihan liian pitkään niistä piti kärsiä.

Ootan niin innolla ens viikkoa. Oon luvannu ittelleni shoppailla talvikengät! Oon luvannu sen kyllä aiemminkin, mutta koska en oo löytäny semmosia rehellisen lämpimiä kenkiä, oon luvannu ostaa hömppäkengät. Semmoset tyttökengät. Jee! :)
Ja ens viikolla ostan joululahjoja! Ja sunnuntaina on eka adventti ja sillon paketoin ne! Ens viikon on pakko olla hyvä!

Sielunveli J. Karjalaisessa

2008-11-17T00:16:00.000-08:00

On se vaan ällöttävää haista tupakalta VIELÄKIN. Mulla on varmaan joku ylikehittynyt hajuaisti, mutta haistan tupakan mun hiuksista vielä melkeen viikon päästä baarireissusta. Nykyäänhän tämän ei pitäisi olla ongelma - paitsi Raahen kaikissa baareissa ja Jyväskylässä ainakin tässä yhdessä, missä perjantaina olin.

Sain muuten vasta perjantaina tietää, että festarit oli viime viikonloppuna. Olin ihan varma, että ne ois ollu marraskuun tokavikana vkloppuna, niinku normaalisti, ja väitin vielä vastaan meiän luokan Annalle, joka katto seutakuntakodin edessä vellovaa ihmismassaa ja totes, että siellä ne festareille menee. En tiiä, mihin kuvittelin semmosen joukon ihmisiä olevan menossa...

Oon löytänyt täältä sielunveljen: perjantaina melkeen koko synttäriporukka haukku J. Karjalaista ja mää väänsin itkua, että "J. Karjalainen on ihana". Mutta - tsädääm - tällä kertaa en ollut yksin!! Tässä kaupungissa on joku toinenkin, joka ymmärtää J. Karjalaisen (ja etenkin Lännen-Jukan) olevan jotain hyvin nerokasta. Aah. Saman henkilön kanssa hehkutettiin myös Mambaa. Luulin, että oon ainut tässä maailmassa, joka tykkää laulaa särkyneestä sydämestä. :D

Ja jos haluatte tietää, niin Jyväskylässä on helppo tykätä J. Karjalaisesta, Juice Leskisestä, Eppu Normaalista, Mambasta, Suurlähettiläistä, Jonna Tervomaasta jne. TÄÄLLÄ NIMITTÄIN SOI RADIO SUOMIPOP!! En tiiä parempaa kanavaa. :)

Mutta oikeestaan alkoin kirjottaan, että joulu tulla jolkottelee, koska äiti soitti tänä aamuna ja kerto menevänsä jouluostoksille. <3

Täällä sato eilen - ja auton katoista päätellen myös viime yönä - lunta. :) Painui mittarikin nollaan, ja tässä sitä nyt ollaan: pitäis saada mahtumaan vielä sukkikset muutenkin tiukkojen housujen alle. "/

BB-putki jatkuu.

2008-11-15T03:49:00.000-08:00

Pikapäivitys: olin eilen meiän luokan Jutan synttäribileissä, joista jatkettiin pub Katseeseen. No, arvatkaapas kuka siellä oli?! BB-HARRI!! Hihiiii. En kyllä tällä kertaa bilettänyt sen kanssa, vaikka multa kysyttiinkin, haluanko, että mut esitellään sille. :D Kieltäydyin kunniasta, vaikka mieli teki olla semmonen fanaattinen fani. Huoh.

Ei mulla oikeestaan muuta jännää. Eikä tuo äskeinenkään jonkun mielestä ollu yhtään jännää. :( Musta oli.

Taian mennä kauppaan ja ostaa mässyä ja mässäillä tänään, kunhan oon ensin siivonnu. Tiskasin jo, ja keittiössä on nyt ihanan puhdasta. Aah. :)

Raindrops keep falling on my head...

2008-11-12T06:32:00.000-08:00

...but that doesn't mean my eyes will soon be turning red: crying's not for me, 'cause I'm never gonna stop the rain by complaining. (Hjuuva laulu.)

Voisinpas kirjoitella vähän sateisen Jyväskylän kuulumisia.

Ensinnäkin: edellinen kirjoitus ei ole enää ajankohtainen! Hirmuinen etsintätyö tuotti tulosta, ja sain lainaan huilun! Jee! :) Osaan soittaa jo Finlandian ja Imaginen ja tietysti liudan näitä - kröh, kröh - helpppoja kappaleita. En tiiä, onko ne tunnistettavissa mun soittamana, mutta pääasiahan on, että itse tiedän, mitä teen!

Tää päivä on ollu jotenki hirmu kiva. Nauroinki eilen koulussa, että ku oon murjottanu melkeen koko viime viikon, niin nyt on jo pakko vähän hymyillä. Jopa musiikinhistorian pedagogiikka -kurssi meni hyvin, eikä mua lyöty minkään esihistoriallisen soittimen eteen ja sanottu, että 'soita' (nimim. viimeksi marimbaa soittanut - vältyin harpulta ja luutulta, jotka myös oli tarjolla). Vapaassa säestyksessä oikein loistin, kun kerrankin osasin jotain paremmin kuin muut, hähä. :D Normaalisti oon aina se kaikista huonoin, niin nyt mulla oli kyllä oikeus vähän paistatella parrasvaloissa ja soittaa Maamme-laulua ja muita hienoja isänmaallisia kappaleita niin sujuvasti, että!

Aamulla sato vettä, ja olin ihan varma, että hyppään linja-autoon, mutta kuinkas sitten kävikään? Löysin sisäisen urheilijani ja pyöräillä päräytin bussipysäkin ohi aina tiedeyhteisöni tyyssijaan saakka. Iltapäivällä raahasin itteni vielä shoppaileenkin, mutta en kyllä löytänyt mitään. Sen sijaan sain AIVAN LOISTAVAN JOULULAHJAIDEAN meiän Askolle - tosin sen toteuttaminen voi olla vähän haastavaa. Katotaan, saanko aikaseksi.

Mutta nyt väsyttää niiiiin paljon, että on pakko nousta ylös ja soittaa vaikka sitä Finlandiaa huilulla. Tai ehkä opettelen jotain uutta? :O

WANTED!

2008-11-05T00:11:00.000-08:00

Apua!

Jos jollain sattuu olemaan tarpeeton orkesterisoitin nurkissaan pyörimässä, ilmoittautukoon heti!
OOn ihan pulassa Kuokkalanpellon ja Sivusoitinorkesterin kanssa; mun soitinhan olis sello, jonka saisin lainaan tutoriltani, mutta ongelma on se, ettei selloa paljo pyörällä Kuokkalanpellolle kuljetella.

Ärsyttää, että mun asunto aiheuttaa mulle ongelmia koko ajan.

Kun lahjat nuo pukki lahjoittaa...

2008-11-02T13:57:00.000-08:00

Kaksi koulutehtävää piti palauttaa tämän viikon loppuun mennessä. Käsitekartta ja se-perhanan-korvausessee lähtivät matkaan kello 23:57. Millon musta on tullut tämmönen huntalo?

Jouluun on enää 52 yötä, ja en oo vielä hankkinut yhden yhtäkään lahjaa. :P Saatan olla jollain tavalla höpsökin, mitä jouluun tulee, ja joitakin se saattaa jopa ärsyttää (:O), mutta ei se mitään. Mää oon aina rakastanut joulua, myös sitä kaupallista puolta, ja sillä sipuli. :)

Telkkarista tulee YleLiven Take Thatin konsertti. Sekin näyttää jouluiselta kimaltelevine palloineen ja sinivalkoisine maisemineen. Aah. Kuvitelkaa taustalle vielä ihana flyygelillä säestetty hemppislaulu. Ja arvatkaa mitä? Nyt mukaan tuli vielä jouset ja kivat rumpuset (joita opettelen rakastamaan puhumalla niistä kivasti, vaikken aina tarkoittaiskaan). Rummut on kiva juttu, mutta mulle ne muistuttaa vähän tietokonetta; tosi kiva, jos niillä osaa tehdä jotain, mutta muuten vähän pelottaa. :/ Kävin ostamassa itselle kaks rytmimunaa asennekasvatusmielessä, seuraavana listalla on bongot. :P

Nyt täytyy vissiin ruveta kuitenki nukkuun. Koulu alkais periaatteessa vasta kaheltatoista, mutta taian mennä jo aikasemmin ensin soittaan pianoa, ja sitte pitämään teoriakerhoa meiän luokan Päivin kans. Ollaan kumpikin vähän pihalla musa-analyysissä, ja päätettiin tehdä asialle jotain. :)

Olipa kerran päivä.

2008-10-30T08:08:00.001-07:00

Tää päivä on ollut aivan paska.

Eilen illalla ajauduin mulle yleensä niin harvinaiseen ulkonäkökriisiin: tajusin näyttäväni ihan mieheltä, ja mietin, ajatteleekohan vastaantulijat musta jotain tyyliin "onpa kyllä tosi oudon näkönen tyttö - vai oliko se poika". Vitsi. Onpa kiva.

Ja sitten luen koulun sähköpostia. JA PERHANAN LUENNOITSIJA HERRA NIPO KÄSKEE MUN TEHDÄ KORVAUSTEHTÄVÄN HARJOITTELUN AIHEUTTAMASTA POISSAOLOSTA. Nimenomaan mulle oli aiemmin kerrottu, ettei harjottelua tarvii korvata ees millään ylimääräsillä tehtävillä, saati sitten jollain esseellä. Oon niin raivoissani. En jaksa alkaa vääntämään enää yhtään esseetä tuolle kurssille, jonka eteen jo yhden viikonlopun pakersin. Tavallaan teen siis tiivistelmän siitä mun viikonlopun esseestä. ARARAGRHH.

Tekis mieli alkaa vaan itkeen ja syyä suklaata, mutta oon karkkilakossa. Kaikki on mua vastaan nyt. :(

Päätähuimaava päivitystahti.

2008-10-26T08:02:00.000-07:00

ESSEE ON VALMIS, hyvät naiset ja herrat!

Pomelo

2008-10-26T03:39:00.000-07:00

Syön tässä juuri hedelmää, jonka eteen tein äsken töitä neljäkymmentä (40) minuuttia.
Kyseessä oleva hedelmä on pomelo, jonka valmistaminen on melkoisen haastavaa hommaa. Pomelo on sitrushedelmä, joka maultaan muistuttaa appelsiinin ja greipin sekoitusta. Ulkonäkö sen sijaan on aivan erilainen. Pomelo on vihreä ISO muka-päärynän-muotoinen pallo, jota peittää KAHDEN sentin kuori. Kuori on samanlaista inhotusta kuin appelsiineissakin, astetta pehmeämpää vaan. Jos kuvailen oikein tarkkaan, niin näyttää siltä, kuin hedelmän päällä (sen vahapinnan alla tietty) olisi melkoinen kerros hometta.
No, kun olet saanut pomelon kuorittua ja raavittua sen pinnalta vielä puoli senttiä sitä valkoista mömmöä, voit siirtyä kuorimisen seuraavaan vaiheeseen. Pomeloahan ei syödä hedelmäkalvoineen päivineen, vaan ne täytyy irroittaa hedelmälihan päältä. Erityisen hauskaa tästä tekee se tosiasia, ettei pomelo ole mikään kostea hedelmä. Hedelmäliha tippuilee erilleen toisistaan ja lopulta sitä on joka paikassa (paitsi kulhossa, johon se pitäisi kerätä). Kaiken lisäksi tämä hedelmäkalvo on pomelossa niin sitkeä, että se täytyy viiltää auki puukolla JOKAISEN VIIPALEEN KOHDALLA!

Mutta lopputulos on makeahko. :)

Toimelias tiistaitonttu.

2008-10-25T04:13:00.000-07:00

Yks musiikin laitoksen opettaja sanoo meidän luokkaa tiistaitontuiksi. Se johtuu siitä, että meidän tunnit on mm. tiistaisin, ja ollaan kai sitten kaikki ihan tonttuja. Musta on kivaa olla tonttu. Tulee semmonen joulufiilis (esitän niin tyhmää, etten ymmärrä, mitä tonttu tässä yhteydessä voisi tarkoittaa). Jouluun ei oo enää ku kuutisenkymmentä päivää. :)

Tänään on Eevan toimelias päivä. Aion kirjoittaa esseen ja tehdä sen ohella muuta yleishyödyllistä hommelia. Esseen aiheena on siis jo moneen kertaan kerrottu musiikintutkimus, ja vielä tarkemmin sanottuna etnomusikologia ja musiikinhistoria tutkimussuuntauksina. Voin kertoa, että kirjasta luettuna se on ihan mielenkiintoista, mutta että kirjoitappa siitä nyt sitten itse romaani (7-8 sivua)!

No, jotta saisin kaikki hommat tehtyä, päätin tehdä blogihistoriaa (moiooneevassa) ja kirjoitella tähän päivän ohjelman. Kun olen tehnyt homman, käyn päivittämässä tähän tekstiin ns. suoritusmerkinnän. Kyllä musta vielä ope tullee!

14.30 - 15.30 Essee [x]
*sain vasta luettua aiheet lähdeteoksesta... kohta päästään itse asiaan!
15.30 - 16.00 Päivällinen (lihapullakastiketta ja spagettia :P) [x]
*tässä kesti oletettua pitempään, joten tiskasin samalla.
16.00 - 17.45 Essee [x]
*johdanto tehty!
17.45 - 18.00 Vie roskat ja varaa pyykkivuoro [x]
*sunnuntai 26.10. (kohta on marraskuu!) klo 18-20, kuivausrumpu 19-21. :) Laitoin roskiin myös mun punaisen välikausitakin, vaikka parempi keino ois ehkä ollut polttaa se rituaalinomaisesti autiolla kadulla tai jotain. Aika sen kanssa oli hienoa - niin kauan, kuin sitä kesti.
18.00 - 18.45 Essee [x]
*takana 1106 sanaa ja ihan liikaa referointia. taidan työstää omia mielipiteitä yön yli ja kirjoittaa niitä ylös huomenna.
18.45 - 19.15 Tiskaa [x]
*tiskaan päivällisen kattilat ja jatkan esseetä korvaten päivällisellä käytetyn ylimääräisen ajan. :)
*tiskasin sitten tuulankin tiskit. tunsin itseni tosi kivaksi kämppikseksi. :)
19.15 - 20.00 Essee [x]
*huomenna tutkimuskohteet ja -menetelmät plus tiivistelmä. sitten vielä vähän tiiviimpään pakettiin koko homma (sanoja jo 1437) ja omat mielipiteet kehiin.
20.00 - Telkkariputki [x]
*tästä se lähtee!

Tehdäänpä vielä sunnuntain ohjelmakin, niin saan esseen valmiiksi.

09.30 - 10.00 Herää [ ]
10.00 - 10.30 Aamupala [ ]
10.30 - 11.30 Essee [ ]

Okei, en ehkä kykenekään tähän. Päivään pitäis yrittää sisällyttää pyykkivuoro, jonka ajankohtaa en vielä tiedä. Lisäksi mun pitäis käydä yliopistolla harjotteleen pianoa, enkä tiedä kauanko siellä menee... Elämä on hankalaa, mutta selviän.

Jos saisin ainakin etnomusikologian kirjotettua tänään, oisin tosi tyytyväinen. Ehkä saan tehtyä vielä jotain enemmänkin. :)

*Tajusin just, että kysehän on näiden tutkimussuuntauksien vertailusta, eli en voi kirjoittaa ensin pelkkää etnomusikologiaa ja sen jälkeen musiikinhistoriaa. Nehän täytyy käsitellä yhdessä/limittäin!
*Jo yli 600 sanaa kirjoitettuna! Se tarkoittaa sitä, että enää vajaa 2/3 jäljellä. :)) Lopullinen sanamäärähän saa olla enintään 1500.

Teknologista kehittymistä.

2008-10-23T08:05:00.001-07:00

Tuli semmonen äkillinen tarve kirjottaa blogia. Tiedän kyllä syynkin: pitäis oikeesti tsekkailla faktoja huomista alustusta varten, mutta en vaan jaksa. Oon huono lukupiirikaveri, ja oletan, että parini on ollut vähän kiltimpi kuin mää. Sitte ku mulla menee jauhot suuhun, se karauttaa apuun valkoisella ratsulla. :)

Tänään oli kiva päivä koulussa. Niinku oikeestaan loppujen lopuksi aina. Mulla oli aamulla neljä tuntia musateknologiaa, mikä on ihan hauskaa ja mielenkiintosta, ja missä todellakin koen onnistumisen elämyksiä. Lähtötaso oli nimittäin nolla, niin sieltä ei voi kuin nousta. :)

Lauleskelin vielä sitten vähän kuorossa ja semmoista. Vieläkin jaksan ihmetellä ja olla salaa mielessäni leuhka siitä, että mun tutkintoon kuuluu kuorolaulu! Kuinka monen on pakko laulaa kuorossa, että saa paperit?! Hihhih. :)

Syöskentelin tänään hyvvää hernekeittoa ja pannaria; siinä samalla sovittiin pientä illanviettoa huomisillalle. Oon kyllä niin ilonen meiän luokasta, joka on vaan niin kauhian mukava! (Ehkä kymmenestuhannes kerta, ku kerron tämän asian, mutta kertaushan on opintojen äiti.)

ARVATKAA MITÄ?! Ens viikon keskiviikkona alan soittaan selloa! Meillä on semmonen kiva orkesteri (oonkohan kertonu tästä jo), johon saa tulla soittaan vaan soitinta, jota on soittanut alle kolme kuukautta tai ei ollenkaan. Lopputulos on kuulemma päätähuumaavan hieno!

P.s. Opin juuri hienon jutun tietokoneella, ja vieläpä ihan vahingossa! Jos painaa controlin ja nuolinäppäimen yhtäaikaa pohjaan, pääsee pomppimaan sanojen yli tekstissä! Ymmärsittekö? Eli ei tarvii naputella joka ikistä kirjainta, jos pitää päästä vaikka rivin loppuun, vaan voi painaa ctrl ja -> ja - tsädääm - olet seuraavan sanan lopussa! Mieletöntä! Ehkä mulla onkin toivoa teknologian saralla! :)

(Kerron vielä, että Sibelius-ohjelmalla nuotin loppuun pääsee painamalla omppua ja kaakkoisnuolta [tai lounais]! :)

Lörpöttelevä etana.

2008-10-16T13:40:00.000-07:00

Kävin tänään ajelemassa pimiällä tiellä autokoulun autolla. Tuntu aika hassulta, että oon jo yhen talven ajellu, mutta silti pitää käydä opettelemassa vähän niinku varmuuden vuoksi. Ja maksaa siitä 60 egeä. Nooh, mulla oli ihan hauskaa.

Sain tänään "harjoittelupaikan". Ei meiän "harjottelusta" voi puhua harjotteluna (ilman lainausmerkkejä siis) edes sarkastisesti. Istutaan pari päivää luokassa ja tarkastellaan vähän opetusta ja luokkaa ja oppilaita ja sen semmosta. Oon kuitenkin iloinen, että "harjoittelupaikka" on hallussa. Saatan joskus käyttää vähän liikaakin lainausmerkkejä, mutta "harjoitteluhan" tekee mestarin. :)

Syyslomailen siis tosiaan nyt Raahessa, ja oon oikke iloone. Mittään en oo saanu aikaseksi, vaikka hirviänä piti tehä, mutta ei se mitään. Huomenna (niinku oon toistanu itelleni joka päivä tällä viikolla) teen ainakin tieto- ja viestintäteknologian esseen. En keksi yhtään mitään parempaa tekemistä perjantaipäivälle syyslomalla.

Mitäpä vielä. Oon syöny ku hevonen kotona, jos jotakin kiinnostaa. Syöminen on kivaa siihen asti, että yrittää tunkea uudet housut jalkaan/menee puntarille.

Ainiin. Koin tällä viikolla hienon oivalluksen: ei lapsia Eevalle ihan lähiaikoina. Oon leikkinyt äitiä täällä, kun isä on Australiassa (en oo ees kade) ja äiti töissä. Kävin yks päivä kaupassa ja ostin hirveeeeesti ruokaa ja aiheutin kauhiat jonot kassalla. Siis ihan kamalaa. "Antteks, antteks. Mää yritän olla nopia täsä ny, mikäpä kiire valmiisa maailmasa... Hehe."
Niin ja tosiaan, pointti oli se, että lapsellisella naisella on yleensä paljon ostettavaa. Enkä kykene vielä kauppareissuun, jossa ostoksia tulee enemmän kuin yks kassillinen. Surullista.

Yksi väsynyt matkustaja.

2008-10-06T11:42:00.000-07:00

Pitkästä aikaa mulla on tosi väsynyt olo.

Kotiin on jostain syystä nyt taas kamala ikävä, vaikka täällä Jyväskylässä onkin kaikki hyvin. Tänään monta koulua evakuoitiin pommiuhan takia, ja aloin miettiä, miten täällä etelässä tapahtuu niin paljon enemmän kaikkea tämmöstä. En yleensäkään usko jääväni tänne loppuelämäkseni, vaan yritän saada töitä joskus tulevaisuudessa jostain pohjoisesta.
Viikonloppuna kävin kyllä kotona, mutta eihän siitä koskaan tuu ku paha mieli, koska kaks päivää menee matkustamiseen ja vain yhtenä päivänä ehin olla perillä. Onneksi ens viikko on syysloma ja muutenki ramppaan tässä kuussa vähän pidempiä aikoja Raahessa.

Kouluhommat on kasaantunu täysin tälle viikolle. Tänäänkin olin koululla kaheksasta kuuteen, huomenna kaheksasta viiteen, ylihuomenna kaheksasta kuuteen jne. Tehtäviä pitäis tehä, ja luennoilla olla aktiivinen, mutta en vaan nyt oo jaksanut.

Onneksi mulla on täällä tosi kivoja kavereita, joitten kans voidaan kyllä purkaa kaikki mahdolliset pahat olot. Tänään pohdittiin mm. yhen mun kaverin parisuhdetta.

Luultavasti tähän mielentilaan vaikuttaa tämä järjetön fyysinen väsymys. Meen liian myöhään nukkumaan, herään aikasin, meen kouluun, tuun kotiin ja meen taas liian myöhään nukkumaan.

Ja tympäsee, kun koulussa en osaa mitään, mitä kaikki muut jo osaa. Kuvitelkaa: opiskelen musiikinopettajaksi, enkä oo koskaan edes koskenut bassoon.

Nyt sytytämme kynttilän.

2008-10-01T10:41:00.000-07:00

En tullu sitten sairaaksi.
Lauantai oli kiva päivä. Mentiin Sonjan kans Kharmaan (ei siis kuitenkaan sinne Poppariin), joka on varmaan yks Jyväskylän suosituimmista baareista. Päädyttiin VIP-vieraiksi, ja vietettiin iltaa baarin omistajan kaverin kanssa. Loppuillasta seuraan liittyi myös BB-Sorella! Todellinen BB-katselija tietää, kenestä on kyse. :D

Tänään nukuin pommiin, ja missasin yhtyesoiton perusteiden luennon. Otti vähän päästä, koska näin aluksi käydään läpi rumpuja, joista mulla ei oo kokemusta oikeastaan ollenkaan. Onneksi on vielä jäljellä kolme demoa rumpuihin liittyen, eihän niillä luennoilla kuitenkaan mitään opi. :P

Tänään kävin taas vaihteeksi vähän shoppaileen. Ja eilen kans. Eilen shoppailin kynttilän, joka tuossa nyt palaa ja levittää joulun tuoksua mun sekaiseen huoneeseen. Tänään ostin MUSTAN syystakin, koska mun punaisesta välikausitakista putos taas hiha. :DD Voiko olla surkiampaa takkia? (Mutta se näytti ihanalta.) Ostin myös valkoisen myssyn, joka on IHANA. <3

Kynttilät on ihania. Tulee joulufiilis.

Sain tehtyä musa-analyysin tehtävän. Tie oli pitkä ja tuskainen, mutta nyt se on kuljettu loppuun saakka.

Karhunpoika saattaa kohta sairastaa.

2008-09-26T08:37:00.000-07:00

Mulla on vähän semmonen olo, että oon tulossa sairaaksi. Enkä yhtään ihmettelis, ku niin on viime aikoina käynyt aina, kun oon muuttanut maisemaa ja samalla elämäntyyliä. Saksassa sairastin pahimman mahataudin/kuumeen ikinä, Ollinsaaressakaan se tauti ei ollut mikään mukava ja nyt on taas huono olo. Nukuinkin äsken NELJÄ tuntia. Ja edelleen väsyttää. Mittasin kuumeen, mutta sitä tää ei ainakaan oo; mittari näytti 35,4. :D (Näin muuten jopa unta siitä, että mun otsaa koitettiin, josko mulla ois kuumetta.)

Nooh, en anna tämän masentaa, saati sitten pysäyttää itseäni. Tänään oon menossa meidän luokan Jutalle peli-iltaan, jonne on taas toivottavasti tulossa paaaaljon porukkaa. Huomenna Popparissa (jazz-bar) soittaa yhen musatieteilijän bändi suomipoppia ja -rockia, joten mennään Sonjan kans sinne. Sunnuntaina täytyy kai sitten vähän siivota ja tehä KOULUHOMMIA, jotka on jääny muuten niin vähälle täällä. Nyt ois sitten kirjotettavana 1500 sanaa musiikintutkimuksesta. En kestä. (Tietämättömille tiedoksi [itsekään en tiennyt], se tarkoittaa 7-8 sivua.)

Mutta nyt syömään pitsaa, jonka eilen tein ja poltin. Voikohan mun huono olo johtua ruokamyrkytyksestä? :D

Mä olen pikku fuksi...

2008-09-24T11:45:00.001-07:00

...mä tahdon olla kakkonen ja tulla suosituksi.

Hui. Paljon on tapahtunut viime päivinä.

Kerronpas tässä minun vaiherikkaan elämäni yksityiskohtia.
Eilen eli tiistaina meillä oli opintojen aktivointi -tilaisuus. Siellä meille jaettiin semmoset kokeet, joissa testattiin meiän lähtötasoa musiikkijutuissa ja arvioitiin, voidaanko hyväksilukea joitain kursseja. Tai niinhän meille taas kerran väitettiin, vaikka todellisuus oli, että viimeisen kuuntelutehtävän kohdalla levyltä kuuluu: "tästä alkaa fuksiaiset". Fuksiaisten siis piti olla torstaina, mutta kuten näköjään yleensäkin musiikin laitoksella, taas meitä huijattiin. Ja kaikki meni lankaan. :D

Fuksiaiset oli uskomattoman hauskat. Siis kertakaikkisesti. Laulettiin hienoa laulua ja leikittiin vähän. Meidän ryhmän lopputulos oli Final Countdownin gospel-versio, jossa itse sain soittaa ilmakeyboardia! :) Leikkimisen ja laulamisen jälkeen mentiin kaupunkiin laulamaan vähän lisää ja kerjäämään rahaa iltaa varten. Oli hassunhauskaa (ja hauskinta oli se, että meiän ryhmä oli PARAS ja tienas niiQ eniten rahaa).

Illalla sitten oli fuksiaisbileet teemalla Hunppa. Firma tarjosi kaksi iloista bändiä, jotka soitti Jätkän humppaa ja Mambaa ja muuta mukavaa ja kyllä me tanssattiin komiasti! :D

Tänä aamuna ei sitten ollutkaan niin mukavaa, kun piti pyöräillä viis kilometriä ylämäkeen ja ehtiä puoli yhdeksäksi perille Seminaarinmäelle tutustumaan rumpusettiin. Rumpusettihän on elämäni ykkösasia, ja tiedän siitä jo etukäteen aivan hirveästi.

Päivä ei tuntunut loppuvan koskaan. Menin vielä koulun jälkeen (se tasan yks kurssi tänään) Kristiinan luo laulamaan. Myös Tuuli oli menossa mukana. Siellähän oli tietenkin vallan mukavata, mutta sitten piti taas lähtä kiipeämään takaisin Kuokkalaan. Nyt joku saattaa ihmetellä, miten on mahdollista, että menen molempiin suuntiin ylämäkeen. Voin kertoa, että jos asut Kuokkalassa ja menet kotiin Ristonmaan kautta, niin kaikki on mahdollista.

Nosta polvelle harmonikka maasta...

2008-09-22T07:59:00.000-07:00

...ja surut soita kauas vuorten taa!

Paljastan nyt suuren salaisuuden.
Aion hakea ens keväänä Jyväskylän ammattikorkeakouluun opiskelemaan musiikkia. :) Hermostuttaa, etten saa soittotunteja yliopistolla, niin nyt pitää sitten pyrkiä toiseenkin kouluun ihan vaan haitarin takia. Tainno haitari ei oo kyllä mikään "vain". Yritän päästä semmoselle varhaiskasvatuslinjalle, mutta katotaan miten mun käy.
Kerroin tämän täällä siksi, että saan itelleni vähän harjoittelumotivaatiota. On se jotenki niin hankalaa lähtä kirjastoon itse etsimään itselle jotain nuotteja, joita mahdollisesti osaa soittaa tai sitten ei. Ennen oli niin helppoa, ku opettaja toi nuotit tunnille, eikä niistä tarvinu huolehtia sen kummemmin.
Yritin tänään soittaa haitarilla boogiea. Vai boogieta. Haitarille vaan passaa tommonen blues-tyylinen musiikki niin mahtavasti. Miettikääpä ensin basso kuljettamaan sitä perus-bombomia ja siihen päälle diskantilla diipa-daapaa. Aaah.

Haitari on ihana soitin, vaikka yks mun luokan tyttö sitä haukkuki. Mokoma huilisti!

Miksi näin ei käy minulle? :(

2008-09-22T06:36:00.000-07:00

Tällaista elämä on.

2008-09-18T12:41:00.000-07:00

Siis en voi ymmärtää, miten näitä hyviä päiviä nyt riittää. Tämäkin ilta oli kyllä aivan tosi kiva. :) Alunperin oli tarkoitus mennä syömään koko meidän luokan kanssa, mutta aika moni ei päässytkään. Siksi mentiin syömään aika pienellä, mutta sitäkin kivemmalla porukalla. Eikä mihinkään Heseen tai Mäkkäriin, vaan ihan kunnon ruokapaikkaan. Sieltä siirrytiin yhteen "pubiin", vai miksi sitä nyt sanois, pelaamaan ensin Aliasta ja sitten Trivialia. Oli hauskaa. Niinku aina, ku pelaillaan. Siellä seuraan liittyi muuten yks musatieteilijäkin, eli ei oltu enää vaan meidän porukalla, mutta onneksi tää tieteilijä on hyvä tyyppi. :)

Päivällä aiemmin oli ollut kitaratunti (jossa olin kenties jopa paras kitaristi :P), jonka jälkeen menin meiän luokan Päivin kans kahville ja sieltä suoraan syömään. Sitte kuorolaulua ja yks luento, jolla vaiheltiin nuotteja ja pelattiin ristinollaa. Luennon aihe oli tietokoneen komponentit ja sen hankinta.
Koulun jälkeen soitteleen pianoa (mulla on kivoja boogie-/blues-/swing-nuotteja) ja LAULAMAAN YHESSÄ TYTTÖJEN KANS!! :))

Ja sieltä siis tuonne, mistä kerroin jo.

Miettikää! Kuka ei haluais elää mun elämää just nyt?!

Kräsä.

2008-09-16T12:11:00.001-07:00

Tämä päivä koulussa oli tylsä. :( Jouduin syömäänkin yksin. Ja olin itku kurkussa piano- ja laulutunneilla. Opinto-ohjaustunnilla menin aivan sekasi, ja olin ihan kiukkunen, ja sitte mulle sanottiin, että "älä valita". Se oli kyllä vitsi, mutta tulin entistä kiukkusemmaksi. :(((

MUTTA TÄÄ ILTA OLI AIVAN HUIPPUASHJRAKJSJFLAJNL!!!!
Olin kräsän eli krs:n eli kansan raamattuseuran uusien illassa ja siellä oli PEKKA SIMOJOKI, JOHON OLEN RAKASTUNUT. Se on kyllä naimisissa ja sillä on lapsia ja onhan se aika vanhakin, mutta täytyy sanoa, että hyvin charmantilla tavalla.

Kräsällä oli ihan hirveesti porukkaa, enkä niin täydellisesti pystynyt tietenkään juuri keneenkään tutustumaan, mutta yllätin itseni kysymällä monelta ihmiseltä sen klassisen kysymyksen: "Kuka sää oot?" En kuitenkaan lisännyt perään, että oltaisko kavereita, mutta kaikki varmaan ajatteli samallain. Siellä oli paljon uusia, ainakin luulen niin.
Ja arvatkaapas mitä?! Siellä oli jopa kaks musatieteilijää (söpöjä muusikoita kaikki tyynni), joista toisen kanssa olin viettänyt torstaina iltaakin! Aaaaaa, mahtavaa! En ookaan ainut "hihhuli" täällä. :)))

Vitsi. Oon kyllä niin onnellisessa asemassa nyt, ku oon saanu jo kavereita, löytäny ainakin yhen paikan, mihin mennä (liittynyt muuten mahdollisesti soluunkin), opiskelen kivaa alaa, mulla on kiva kämppis, voin soittaa kotiin ja Seijalle millon vaan (aina tekosyitten varjolla, mutta nykyään jo "mitä kuuluu" -puhelutkin hyväksytään), ja aamulla mulla on puuroa, mitä keittää. Jos rahat loppuu, mulla on paikka, mihin mennä kinuaan lisää. :P MAHTAVA ELÄMÄ!

(Muistan vielä, miten katkera olin Saksassa, ku siellä kaikki oli niiiin perseestä, eli kokemuspohjaakin löytyy. Nyt on kiva verrata; tää on vähän niinku semmonen ryysyistä rikkauksiin -tarina.)

:))))

Hihii.

2008-09-15T08:17:00.000-07:00

Jejejee! Viikonloppuna Raaheen! En jaksa oottaa! :)) Kävin tänään JYY:n toimistolla, ja saan luultavasti opiskelijakortinki jo keskiviikkona. Ehtiin jo vähän hermostuakin sen takia.

Tänään on ollu huippuhauska päivä. Aamu alko kyllä sairaan inhottavasti, koska silmissä vilkku migreeninpoikanen. Luojan kiitos se lähti veke pienellä makaamisella, eikä päänsärkyä ehtiny tulla. Tilannetta ei nimittäin yhtään parantanut se, ettei mulla oo täällä minkäänlaista lääkettä.
Koululla mulla alko heti kikatuskohtaus, joka kesti aina puol viiteen asti. Jyvisläisillä meni hetken aikaa tajuta, että mulle semmonen hervoton hytkyminen ja hohotus on ihan normaalia, mutta aika nopeaa ne kuitenki oli mukana menossa. :)

Tykkään meiän luokasta, se on huippu!

Haluan muuten sähköpianon, opeki sano, että tarviin semmosen, niin sehän tarkottaa, että oikeesti tarviin, koska opeki sano. <3

Uusi päivä taas kirkkaana koittaa.

2008-09-12T10:32:00.000-07:00

Heipähei Jyväskylästä!

Mulla on ollu välillä kamala ikävä kaikkia kotona, mutta nyt alan jo päästä jyvälle elämästä Jyviksessä. Eilen oli fuksibileet, joihin mentiin lähes koko musakasvattajien porukalla. Sitä ennen käytiin mm. kattoon Idols yhellä meidän luokkalaisella ja täytyy kyllä sanoa, että kiva ilta oli kaikin puolin. :) Oon tosi ilonen siitä, että meiän pieni ryhmä on niin yhtenäinen, ettei kukaan joudu olemaan yksin. Kaikki hyväksyy toisensa ja sillä sipuli.

Tänään meillä oli kasvatustieteen kotiryhmätapaaminen, mikä tarkoittaa sitä, että tehdään yhessä kaikkea kivaa. No tänään meiän tapaaminen alkoi ihan mukavasti kivalla tutustumisleikillä, kunnes sitten opettaja-Sanna sanoi, että saadaan heti alkajaisiksi vieras. Tämä vieras oli joku kasvatustieteen tutkija Helsingistä, ja hänellä piti olla kaikista ajankohtaisinta tietoa kasvatustieteen saralla. Herra Tutkija astui sisään luokkaan ja aloitti puhumisen. Sivistyssanoja, sivistyssanoja, sivistyssanoja. Oispa mulla skanneri, niin voisin skannata tähän kaavion, jonka se jakoi meille. Jotta pääsette edes hiukkasen osallisiksi tuosta nautinnosta, voin kirjoittaa muutaman kaaviossa olleen termin: euristrobaalinen uusliberalismi, eettinen fluktuaatio, affektiiviset filtterit, kognitiiviset attribuutiot, sosiaaliset affordanssit. Luokkakaverini Jompen kanssa naureskeltiin näille termeille, ja Jomppe keksikin hienon yläotsikon tälle kaaviolle; käytännönläheistä kasvatustiedettä.
Esityksen lopuksi herra Tutkija vielä siteerasi Shakespearea: "To be, or not to be. That is the question..." Tätäkin jatkui joku viis minuuttia. Oltiin hiukkasen tylsistyneitä ja väsyneitä edellisyön bileiden takia, eikä vaan jaksanu kiinnostaa.
Saarnan jälkeen opettajamme kertoi, että meitä oli vedetty nenästä. Herra Tutkija ei ollutkaan herra Tutkija, vaan meidän laitoksen Olli-Pekka, joka oli valmistellut huuhaa-esityksen ihan meitä varten. :D Mua ei oo ikinä huijattu noin hyvin! (Tämän tarkoituksena oli saada meidät olemaan kriittisiä yliopistolla.)

Kävin tänään syömässä yliopistolla meidän luokan Sonjan kans, ja se kutsu mut sitten luokseen kylään illalla. Kävinpäs sitten istumassa sielläkin, ja meillä oli kyllä tosi kivaa. Hauskaa, että alan löytää jo vähän kavereita ja Sonjakin totes, että meillä synkkaa kyllä loistavasti. :) Puhuttiin kyllä kaikesta maan ja taivaan välillä ja tuntu, niinku oltais tunnettu jo sata vuotta. Mahtavaa!
Oon käynyt syömässä varmaan kaikkien meidän luokkalaisten kans ja syödessähän tutustuu aina aivan loistavasti muihin ihmisiin. Nyt siis koen tuntevani aika lailla kaikki meidän luokasta, tai ainakin voin mennä kaikkien kanssa jutteleen ja moikata kadulla.

Ääh, en osaa oikein pukea sanoiksi, miten hienoa musta on, että mulla on täällä tuttuja. Saksassa oli niin kamalaa, ku en tuntenu ketään ikäistäni ja nyt niitä on täällä miljoona!! Ajatelkaa.

Jos vielä vähän hehkuttaisin siitä, miten oikealla alalla koen olevani. Rakastan tätä opiskelua; meillä on aivan loistava kuoro, ihana kuoronjohtamisen kurssi, mahtavia opettajia, MAHTAVA PORUKKA (niinku Poksikin sanoo) jajajaja. Kaikkia kivaa! Kuinka moni kurssi alkaa yhteisellä tanssituokiolla muualla kuin musiikin laitoksella?!

AAAA, RAKASTAN ELÄMÄÄ!!!
Hihi.

Kassan tällä puolella.

2008-09-10T09:03:00.001-07:00

Oon tehnyt tänään jotain historiallista: koonnut tietokonepöydän. Se vaan näyttää vähän hassunhauskalta, koska kaks levyä on väärin päin, mutta ei se mua haittaa. Onpahan ainaki vähän persoonallisen näköinen. :) Ainut huono puoli on, että en saanu näppäintasoa paikalleen, koska siihen ois tarvinnu porakoneen. :( Mutta pidän nyt näppistä sylissä ja joskus tulevaisuudessa harkitsen vähän ergonomisempaa työasentoa. Koska töitähän aina koneella teen.

Oon shoppaillu viime päivinä ihan liikaa, ja siksi julistan itselleni säästöviikot. Herkkuja saan ostaa seuraavan kerran ens viikon perjantaina (tän viikon karkkipäivä on TODELLAKIN jo kulutettu) ja oikeastaan kaiken muunkin ostamisen voi ihan huoletta jättää ens viikkoon. En todellakaan tuu näkemään nälkää, vaikka kävisin seuraavan kerran vasta lokakuussa kaupassa. :P Lupaan kuitenkin itselleni ostaa yliopistoliikunnan tarran opiskelijakorttiini, maksaa ovenavauspalvelumaksun (kyllä, lukitsin itseni oven ulkopuolelle ilman avaimia vessaan mennessäni, oven avaaja oli charmantti tukehtumisvaarassa [portaiden nousun aiheuttaman hengenahdistuksen vuoksi] oleva "nuori" mies), ostaa kansion koulupapereille ja liittyä vihdoin ja viimein SOOL:in jäseneksi. Siinäpä sitä rahanmenoa on jo ihan tarpeeksi.

Jotten kuitenkaan kuolisi huonoon omatuntoon täällä, laitan kuvia jutuista, joita ostin. Ne on niin kivoi. :)

Koululaukku.

Hoitosuihke mun hiuksille.

Nuottipaperia sävellystyöhöni. :P

Ostin kyllä myös paidan, pinnit, kynsilakan ja kynsiviilan plus lyijytäytekynän lyijyä, mutta joihinkin noista en löytänyt kuvaa, ja jotkut ei teitä ehkä vaan kiinnosta. :)

Nyt alan katteleen vähän, jos saisin tehtyä kalenteriini joka viikolle oman lukujärjestyksen. On hirmuisen mukavaa, kun kaikki jutut tiedetään hyvissä ajoin etukäteen, että voi suunnitelmaa omaa elämää vaikka ensi kevääseen, jos haluaa (sarkasmia). :)

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään.

2008-09-04T12:22:00.000-07:00

Tää päivä on ollut aika outo. Tähän on mahtunut niin paljon.

Aamulla menin yliopistolle ekaa kertaa "yksin", ilman meidän ryhmän tukea. Oon siis yksi musiikkikasvattajien neljästä pääaineopiskelijasta ja ne muut, eli kaksoset, oli omassa infossaan. Muut pääaineopiskelijat oli ties missä, joten kuljin sitten yksin paikasta toiseen tosi orpona. Onneksi sitten pääaineopiskelijoiden hopsaukseen tuli myös sivuaineopiskelijat, niin sain vähän kavereitakin. :)

Menin muuten syömään lounasta noitten sivareiden kanssa, ja niillä heräs äidinvaistot MUA kohtaan. Ne kyseli, oonko kotiutunu hyvin Jyvikseen ja miten mulla menee, ja tarjoutuivat vaihtamaan puhelinnumeroita, että voin soittaa, jos mulla on joku hätänä. Käskivät sanoa äitille, että mulla on nyt Jyväskylässä kaks varaäitiä, molemmat alle kolmikymppisiä. :D

Iltapäivällä sitten löysin mun loppuryhmän ja viettelin niitten kans aikaa mm. SOOL-infossa. Meillä on kyllä jotenkin tosi kiva se ryhmä, eikä oo vielä mitään ongelmia tullut toistemme kanssa. Oishan se kyllä aika huolestuttavaa, jos parin päivän tuntemisen jälkeen oltais toistemme kurkuissa kiinni.

Kävin tänään ostaan junaliput Raaheen ja joutuin maksamaan niistä normaalihinnan. Perhanan Lyyra ei oo vieläkään laittanu mulle opiskelijakorttia tulemaan, eikä VR:lle käy tavallinen opiskelijatodistus. Huomasin myöhemmin, ettei mulla kyllä ois ollu sitä kuvaakaan siihen korttiin.

Äsken sattui kuitenkin jotain kivaa: mun luokan tyttö soitti mulle, ja kysy miksen oo yksissä bileissä. Ei siinä muuten mitään, mutta olin tosi otettu, että se oli vaivautunu hankkimaan mun numeron, ja päätti vielä kysyä mua mukaan! Luulin olevani niin pieni ja harmaa, ettei kukaan haluais hengata mun kanssa.

MUTTA HALUSPA SITTENKIN! JEE! :)

(P.s. Maanantaina on Musica-kuoron pääsykokeet ja mua jänskättää ihan hirviänä. Oon kyllä lähes varma, että pääsisin sinne, jos en jännittäis, mutta nyt kyllä vähän pelottaa...)

Infopisteen äärellä.

2008-09-02T13:39:00.000-07:00

Moi! Mä asun tääl Jyväskyläs ja tiedän siis, totta niinkku, mikä on MAC-osoite!

Luojan kiitos, en puhu vielä noin. MUTTA MUN NETTI TOIMII!!!

Olen siis nyt KuokkalanPELLOLLA keskellä ei-mitään istumassa ja nörettämässä. Tämä päivä on mennyt hieman hurahtaen ohi: aamulla heräsin ja lähdin seikkailemaan kohti keskustaa. Tavoitteena oli ehtiä pyörähtämään järjestömessuilla, mutta enpäs sitten ehtinytkään, kun saatoin ehkä vähän eksyä.
Löysin kuitenkin armaan luokkani, jonka kans lähettiin yleisinhvoon Mattilanniemeen (joka on ihan eri paikka kuin Seminaarinmäki, jossa musiikin laitos sijaitsee). Sielläpäs sitten kuunneltiin kirjastotätiä ja tietokonetätiä ja terveydenhoitajaa ja sporttityttöä, enkä kyllä hirveästi kokenut saavani uutta tietoa. Tämän tilaisuuden jälkeen mentiin yhdessä lounastamaan, mikä oli kyllä oikein hauskaa, koska sai vähän tutustua luokkakavereihin. Mun luokka on täynnä maailman söpöimpiä muusikkoja, joten en koe aivan sulautuvani joukkoon, mutta ei se haittaa. :)

Nooh, ruokailun jälkeen mentiin vielä sadanteen infoon taas eri rakennukseen, jossa meidän Erja-opettajamme selitti hyvin paljon, mutta hyvin vähän asiaa. Neljältä vihdoin päästiin pois siitä tuskasta vain tullaksemme takaisin puoli kuudeksi, jolloin mentiin jonottamaan rehtorin iltavastaanottoon. Olen nyt kätellyt Jyväskylän yliopiston rouva Rehtoria. Kauan sitä tilaisuutta piti odottaa, mutta olihan se niin hohdokas hetki, että pitkällinenkin odotus kannatti.
Ja arvatkaapas mitä?! Rehtorin kättelyn jälkeen me päästiin nauttimaan SEMMAREITTEN KONSERTISTA. Oon niinku rakastunu.

Tämän jälkeen mentiin vielä istumaan tunniksi Sohwiin, joka on paikallinen opiskelijakuppila ja sitten eikun kotiin kattomaan Big Brotheria. :P Löysin muuten takaisin oikein hyvin, ei mitään ongelmia.

Kämppiksen suhteen on käynyt tuuri! Mulla on oikein pirtsakka Jyväskylän kristillisellä opistolla opiskeleva 19-vuotias tyttö kämppäkaverina, juttu luistaa välillä liiankin hyvin.
Naapureita en oo kummemmin nähnyt, mutta tänään tapahtui jotain mielenkiintoista silloin, kun olin poissa. Tuuli (mun kämppis) oli syömässä ikkunan ääressä olevalla ruokapöydällä, kun se äkkiä säikähti aivan valtavasti. Syynä oli meidän ihana naapurimme, joka oli painanut nenän ikkunaa vasten ihan vaan pelästyttääkseen Tuulin. Siinä se oli hetken tuijotellut ja nauranut ja lähtenyt veke.

Että semmosta. Mua väsyttää niin hirveenä, että pakko mennä nukkuun ja älkää nyt välittäkö tekstin laadusta!

Kuti-kuti.

2008-08-30T08:46:00.000-07:00

Tänään on ollut kiva päivä. Aamulla nousin liian aikaisin (koska olin tyhmä ja valvoin pitkään) siivoamaan Ollinsaaren kämppää ja muuttamaan sieltä loput kamppeet pois. Välissä kävin shoppailemassa huonekaluja, kunnes sitten kahentoista jälkeen mentiin laulaan ristiäisiin 60-luvun tyyliin (jos papilta kysytään). Oli hauskaa, vaikka joutuin punastelemaan itseni kanssa vähän liikaa. En osaa mm. juoda kahvia niinku ihimiset.

Sitte syötiin Teijan kans Rio Grandessa hevonen puoliksi ja nyt oon kotona voivottelemassa hirveille kasoille kamppeita, jotka pitäis erotella Jyväskylään meneviin ja kotiin jääviin. Todella rasittavaa; siksi olen koneella.

Vähän ärsyttää lähteä pois Raahesta jo nyt, koska vasta tänä viikonloppuna mulla on ollut täällä jotain järkevää tekemistä. Muuten oon oikeestaan vaan ollut töissä. Ja just ku tekemistä tulee, niin pitää lähteä pois ettimään tekemistä jostain toisesta kaupungista. Ahistaa lähinnä, saanko kavereita ja oonko tarpeeksi hyvä sinne kouluun. Mutta toisaalta jännittää kivalla tavalla..

Hmph. Elämä on kamalan kutkuttavaa. "/

Seurassani on hyvä olla.

2008-08-20T12:00:00.000-07:00

En tiiä, pitäiskö mun olla toinen jalka haudassa ennen kuin saisin harrastaa jotain, mistä on iloa vain ja ainoastaan, ja erittäin itsekkäästi, minulle.

Hieroja, elokuva ja oma seurani olivat oikein ihania.

Torvet markkinoiden pauhaa, ostamaan innostaa.

2008-08-20T05:04:00.000-07:00

Minä lepoa ja rauhaa tänäänkään en vain saa,
kun kassakoneet kulkusiaan kilistää.

Alan olla hirmuisen väsynyt jo tähän kesään. Siihen, että viikossa on siellä täällä pari vapaapäivää, mutta kuitenkin saa varautua siihen, että kohta soitetaan ja pyydetään töihin. Enkä ehi enää harrastaa minkäänlaista sosiaalista elämää. Jos nään ihmisiä tai meen johonkin oon joko pahalla tuulella tai äärimmäisen hiljainen, koska en vaan jaksa enää töitten jälkeen mitään. Ja kun minä olen pahalla tuulella, niin kohta on kaikki muutkin samassa huoneessa olevat. Töissä mut laitetaan joka päivä tauottajaksi, mikä tarkoittaa sitä, että juoksen päivästä toiseen pitkin Prisman käytäviä etsien hintoja sille ja tälle, vieden tavaroita hyllyyn, laitellen pullohuoneessa pulloja kennoihin, päästäen muita tauoille, kantaen muovipusseja, kantaen koreja, kantaen tupakkasäkkejä, kantaen kassakarkkeja, kantaen ties mitä kukin keksii. Tänään oli ensimmäinen päivä kolmeen viikkoon, kun sain vain istua kassalla ja hymyillä. Tauottajana ei nimittäin paljon hymyilytä.

Kesän väsyttämänä päätän tänään hemmotella itseäni ja mennä hierojalle, jonka äiti ja isä armollisesti ja alustavasti kustantaa. Sen jälkeen saatan kenties rynnätä vielä elokuviin, eikä mua ees huolestuta se, että voin joutua sinne yksin. Pääasia, että pääsen johonkin, jossa ei tarvii huolehtia, saako rouva Nokia kumisaappaansa, jotka eivät ole kokoa 48 ja joissa on vielä vuorikin.

OMG.

2008-08-05T12:26:00.000-07:00

SAIN ASUNNON!:))

Se kyllä sijaitsee n. 4 km päässä yliopistolta, joten haitarin kans voi olla vähän ongelmia, mutta ihan sama. Ei nyt oo vara nirsoilla. :P

Aaaaa.

Ja by the way, jään taas kerran yöksi kotiin. Käytiin Seikun kans salilla, enkä enää jaksa lähtä käppäseen Ollinsaareen. Oon nykyään melkeen joka kolmas yö kotona. :P MUTTA, aion myös kehuskella! Oon nimittäin käynyt koko hemmetin kesän ihan aktiivisesti salilla, ja oon niiiiiin ylpiä itestäni. :) Jee, hyvä Eeva!

Joskus pitää kertoa myös turhanpäiväisyyksiä.

2008-08-04T07:51:00.000-07:00

Ärgh. Haluan asunnon. Hermostuttaa tämmönen tilanne, ku opiskelupaikka vihdoin ja viimein on, niin sitte ei oo paikkaa, missä asua. Voe että.

Lauantain Sulatto ja valvominen vaikuttaa elämääni edelleen. Oon väsynein ja pääkipuisin nuori nainen koko Suomessa. Tänä iltana mennään kattomaan sirkusta, mutta onneksi työt huomenna alkaa vasta varttia vaille neljä. Voin siis nukkua PIIIIITKÄÄÄN huomenna. :)

Asko harjottelee mun vieressä lukemaan: "Las-ten vir-si. Kirk-ko-vuo-si. E-lä-mä Ju-ma-lan maa-il-mas-sa. En-he-en-em-hem." Sitte se sekos, ku ei osannukaan viimestä sanaa.

Mutta eihän ketään kiinnosta nämä jutut. Lähen kahville.

<3

2008-08-03T04:10:00.000-07:00

Käytiin eilen Sulatossa ikisinkkujen kanssa. Kakekin käväs, eli kaikki oli hetken koossa jälleen. En tiiä muista, mutta mulla ainakin oli huitsin hauskaa, ja parasta kaikessa oli, kun Beats&Styles alkoi soittaan. Positiivinen yllätys oli muuten myöskin oululainen Reflexion (vai mikä se oli?) hirveistä ennakkoluuloista ja laulajan ulkonäöstä huolimatta (enkä tarkoita, että se oli ruma, mutta sillä oli punaiset pitkät hiukset ja meikkiä).

Nähtiin eilen ihan hirveesti tuttuja, joita ei ollut näkyny vuoteen. Aika ihmeellistä kyllä, koska suurin osa yleisöstä (ja talkoolaisista?!) tais olla alle viidentoista. Tai sitten olen vanha.

Vanhuuttani ilmaisi muuten sekin, että aamulla heräsin meikit päässä, koska en jaksanut niitä yöllä pestä pois. Oli niin "myöhä". Puol kaks.

Ihanat kiharat!

2008-07-24T06:31:00.000-07:00

Kävin varaan kampaaja-ajan elokuulle. Otan permanentin. Ihan oikeesti.
Tältä näytän sitten:

Unettomat yöt.

2008-07-21T06:13:00.000-07:00

Dim dim. En tiiä yhtään, mistä kertoisin. Aloinpa vaan päivitteleen, ku tuntu siltä, että kukaan muu mun kavereista ei sitä harrasta (vink, vink). Onneksi Sirpa pelasti mun päivän tekstisellään.

Ootan jo kovasti asuntotarjousta Jyväskylästä. Ois niin kiva, ku sais kaikki asiat ns. varman päälle. Ei tarviis miettiä enää syyskuussa mitään tilapäismajoitusta. Ja sais haettua sen asuntolisänki opintotukeen. Ei ois enää mitään muistettavaa. Ah, sitä ihanuutta.

Tänä kesänä mua on stressanu aivan hirvittävästi. En tiiä, onko se tuo työ vai kenties matala hemoglobiini, niinku äitin kans mietittiin, mutta nukun yöt tosi levottomasti. Oon kyllä aina puhunu unissani, ja vähän kävellykki, mutta tänä kesänä mulla on ollu ehkä kaks yötä, ku en oo liikkunu. Oon nimittäin joka yö kassalla, eikä unissa kassan sulkemiset (nimim. kokemusta on) auta mitään. Yhtenä yönä jopa ajattelin, että sanon pomolle, että maksaa mulle palkkaa, ku oon yöllä töissä. Siis ihan vakavissani ajattelin noin unessa. Kamalaa. Pari yötä sitten olin järkänny kämppääni vähän uusiksi ja saanu itelleni jopa haavan sormeen. Jos mulla ois hemoglobiini alhaalla, saisin rautalääkkeet ja pystyisin taas nukkumaan. Mutta jos unettomuus/levottomuus johtuukin stressistä, ei siihen auta kuin lepo. Ja lepopäiviä mulle ei Prismassa hirveästi suoda. Oon toki tyytyväinen sitten tilipäivänä, mutta rankkaa on tehä yli nelkyt tuntia viikossa. Tänäänkin aamuviidestä kolmeen.

Aamu meni muuten aika loistavasti. Olin lähössä aamuviideltä pyöräilemään äitiltä lainaamallani pyörällä töihin, kun huomasin, että olin jättänyt sen avaimen kotiin-kotiin. Lähdin juoksemaan hirveetä vauhtia töihin samalla isälle rimpautellen. Luojan kiitos (tai isän), sain kyydin puolimatkasta, kun isukki nousi mun takia viideltä ylös. Töissä löysin pyörän avaimen laukunpohjalta. Vähän hävetti isän aikainen herätys.

Mutta nyt lähen nukkumaan tai tekemään jotakin muuta kivaa. Odotan päivityksiä myös muilta, kiitos.
Niin, ja kiitos kaikille onnitelleille näin yhteisesti. En oo mikään hirveän aktiivinen kommentteihin vastaaja, anteeksi!

Nyt tutimaan, moro!

Sano se kortein.

2008-07-17T07:06:00.000-07:00

Kyllä. Meillä on Kortti viikossa -kampanja. Kampanja on niin merkittävä, että ajattelin laajentaa blogini ilmaisukeinoja pelkästä kirjallisesta nyt myös kuvalliseen. Kaikki tytöt lähtee pois syyskuussa, eikä nähä enää niin usein. Pakko oli tehdä jonkinlainen yhteydenpitosopimus, josta myös pidetään kiinni. Tarkoituksena on siis lähettää joka viikko kortteja. Oikiaa postia on sitä paitsi paljo kivempaa saada kuin esimerkiksi sähköpostia.

Mulla on ollu ihan hirveä päivä. Heräsin aamulla kymmentä vaille kuus, vaikka piti herätä yöllä neljältä. Menin töihin tunnin ja vartin myöhässä. En ymmärrä, miten onnistun aina mokaamaan tuolla tavalla, mutta ehkä vielä opin. Tein töitä niska limassa koko päivän, vaikka tarkoitus oli lähtä jo yheltätoista. Soitin nimittäin pomolle, joka anto mun korvata poissaolotunnit iltapäivällä ja jatkaa vielä niin pitkästi kuin halusin. Ja minä halusin jatkaa kolmeen.

Sitten muistin, että olin sopinut meneväni lenkille Kaisan kans vartin yli kaks. Ja kännykkä oli jäänyt kotiin. Piti sitte vähän vekslata työpuhelimen kans (jossa ei siis ollu Kaisan numeroa - luonnollisesti). Soitin pikapuhelun äitille: "Äiti - hanki Kaisan numero - ennen yhtätoista - heippa." Puhelin siis otettiin multa pois yheltätoista. Onneksi sitä ennen ehtiin saada sen tuhannen numeron, ja sain kuin sainkin lähetettyä Kaisalle viestin.

Puol neljältä sitten lenkkeiltiin Kaisan kans kaatosateessa, mutta ei se mitään, koska kotona odotti lämmin riisipuuro. Nam. Nyt pitäis kai mennä varastoon tutkiin mun kamppeita, koska äiti tekee siellä inventaariota.

Moikka!

Sen takia tykkään opettajasta, kerta hän opettaa laulaan.

2008-07-15T03:43:00.000-07:00

Syyskuussa nokka kohti Jyväskylää! Jee!

Musta tullee opeopeope, musaope!

:)

Tänään heräsin postiluukun kolahdukseen.

2008-07-10T07:24:00.000-07:00

Kävipä sitten niin, että päästä päräytin myös Jyväskylään. Perhana.

Elämä ois niin paljon helpompaa, jos joku muu tekis päätökset mun puolesta.

Saa heittää kommenteilla, jotka kertovat juuri sinun mielipiteen siitä, miten minun pitäisi edetä opiskelujen kanssa.

(Alan muuten harkita Jyväskylän musiikkikasvatusta, jonka jälkeen kävisin vielä opinto-ohjauksen maisteriohjelman. Siinä tulis pari lisäopiskeluvuotta ja sata uutta työpaikkamahdollisuutta.)

Minä poljen, sinä ohjaat.

2008-07-08T10:59:00.000-07:00

Pyörä on pahasta. Ainakin mun oranssi sellainen. Se on oikein nätti ja virtaviivainen, mutta ajoasento on syvältä. En ees taivu sinne, missä mun pyörän sarvet on, ja satulaki lähtee irti. Silti sitä pitäis rakastaa ja hoivata, ettei vaan kukaan perheenjäsenistä (kröhömäitikröh) loukkaantuis. Vihaan pyöriä, paitsi äitin pyörää (jonka muuten oon pölliny Ollinsaareen viiden aamuja varten).

Kävin tänään kuntosalilla muka urheilemassa. Mulla on siellä aina tosi hermostunut ja vaivalloinen olo, jos siellä on joitakin muita. Ja tänään oli. Päätin kuitenkin kerätä rohkeuteni ja marssia äitin perässä sisään, vaikka sainkin lähes paniikkikohtauksen ovella... Ehkä löydän itsestäni joskus vielä lihakset.

Lihaksia odotellessa teen töitä kuin viimeistä päivää. Tällä viikolla saan täydet tunnit (37,5) ja ens viikolla yli nelkyt tuntia!! Missä vaiheessa vietän "kesää" ja nautin lumisateesta takkatulen ääressä? Oon tosin edelleen hirmu tyytyväinen mun työpaikkaan. Työkaverit on vaan aivan huippuja ja nyt oon vihdoin päässyt kassalta osastollekin. Ei tarvii aina istua ja hymyillä nätisti.

Opiskeluasiat mietityttää edelleen, mutta antaa niitten olla siihen asti, että saan kirjeen Jykylästä. Sitten alan pohtia tarkemmin, jos pohtimisen aihetta on.

Mutta nyt lähden saunaan. Vaikka hikoillut oon kyllä jo ihan tarpeeksi tälle päivälle.

Minusta tulee isona...

2008-06-25T11:12:00.000-07:00

...ihan oikea opettaja. :)

Sain tänään tietää, että pääsin sisälle Oulun OKL:n. Jes. :))

Oon nyt ihan pihalla kaikesta. En oo enää yhtään varma, mihin haluan opiskeleen. Aiemmin en pitäny luokanopettajakoulutusta ees vaihtoehtona, koska en uskonu pääseväni sinne huonojen vakava-pisteiden takia. Jos nyt pääsisin Jykylään musiikkikasvatukseen, en tietäis, mitä valitsisin. (Ei sillä, että olisin hirveen luottavainen sinne pääsystä.)

Kirje, joka tänään Oulusta tuli, oli hirmuisen paksu ja täynnä tietoa. En pysty sisäistään sitä kaikkea kerralla; olis sata järjestöä ja liittoa ja ties mitä, joihin pitäis liittyä saadakseen "rahanarvoisia etuja". Mistä tiiän, mihin niistä ruukataan liittyä, koska eihän kellään oo varaa maksaa kymmentä eri jäsenmaksua! Ehkä mää joskus tästä viisastun, ja oon nyt vaan hätäilevä aloitteleva yliopisto-opiskelija. Kuulostaapa säälittävältä.

Telkkarissa soi haitarit. Ihanata. Joskus haaveilin itsekin meneväni kultaiseen harmonikkaan. Se ois ollu siistiä, mutta enää en oikeen luota taitoihini. :P Pikkusena hopeisessa harmonikassa kaikki virheet ois menny nuoruuden piikkiin tai ne ois voinu kompensoida söpöllä hymyllä. Oon muuten huomannu, että nykyään söpö hymy ei enää riitä. Kaupan kassallakin yritän hymyillä niin, että leukanivelet notkuu, mutta äkäset mummot ja kiukkuiset nuoret naiset (yleensä miehet on ihan lepposia) ei vaan helly.

Tänään kaupassa (olin itse ostamassa Cosmopolitan-lehteä :P) myyjä luuli kaiketi, että oon raskaana, koska kertoi katsoneensa Cosmoa Vauva-lehdeksi. Pitää vissiin yrittää saada pikkuinen ja söpö massuni pois, ettei luulla, että siellä on vaavi. :(

Vaavit on kyllä söpöjä kaikesta huolimatta. Ja mahatkin.

Juice Leskinen - Valssaaja Konepajalla

2008-06-16T13:32:00.001-07:00

töitä tein, töitä tein, töitä tein
energialataukseni konepajalle mä vein
siitä leivän sain itsellein, jea, ja saastui rein
minä viilailin, kiilailin, leikkailin, veikkailin, niittailin, viittailin
kintaalla vain, minä porailin, torailin, lakkailin, makkailin
jyrsin ja kyrsin vatsan täyttää sain

kyllästyin, kyllästyin, kyllästyin
kun mä rautajauhopölyt keuhkoputkestani ryin
turhan halvalla terveyden myin, jea, mitättömin syin
minä sirkkelöin, smirgelöin, tinasin, kinasin, työstin
ja Kyöstin kanssa korttia löin, minä hitsailin, vitsailin, sorvailin
lorvailin, juotin ja tuotin ja huonosti söin

sitten kerran pomo sanoi, mene valssaamaan siitä
ja aikaa on huhtikuun kolmanteen, ja jumalauta jätkä paskiainen
aika jos ei riitä niin sinusta työttömän teen

Elämä on suloista ja haikeaa.

2008-06-11T10:21:00.000-07:00

Väsyttää ihan hirveästi.

Voisin kertoa tän päiväisistä seikkailuista kaiken, mutta en jaksa. Siksi tyydyn murto-osaan. Nukuin aamulla pommiin (piti herätä viideltä, heräsin kuudelta). Nousin melkoisella vauhdilla ja lähdin ajamaan Ouluun kohti varhaiskasvatuksen pääsykokeita. Luokanopettajakoulutuksen pääsäritkin oli ja meni, mutta ei niistä sen enempää. En oo koskaan ajanu Oulussa käyttäen omia aivoja, joten vähän harhailuksihan se meni. Siellä on vielä niitä perhanan tietöitä joka hemmetin kulmassa. Loppujen lopuksi semmonen ylisöpö vanha Lada (ei mikään perus-Lada) johdatti mut perille.

Perillä torinrannassa piti vielä löytää oikea koulu. Ja sekin oli lievästi sanottuna hankalaa. Ehdin kysyä reittiä yhteensä kuudelta ihmiseltä, joista viimeinen (rollaattori-kolmipyöräisellä polkeva mummo) neuvoi mulle reitin samalla, kun juoksin sen rinnalla.

Pääsykokeet oli vaikeimmat kaikista, eikä menneet niin hyvin, kuin olin ehtinyt mielessäni kuvitella.

Oulusta piti päästä poiskin, ja onnistuihan se, kun tarpeeksi kauan yritti.

Nyt vaivaa kaikki asiat, eikä vähiten raha-asiat, mutta uskon, että aamulla on jo parempi mieli. Sitä paitsi teen koko ajan hirveesti töitä, ja vapaapäivillekin saan tunteja, kun ihmiset on sairaana. Pitäis siis olla tyytyväinen. Ja niin oonkin oikeesti, mutta tänään on vaan känkkäränkkäpäivä.

Tuloksia odotellessa.

2008-05-29T12:44:00.000-07:00

Matkustin eilen tänne Jyväskylään tänään olleita pääsykokeita varten. Musiikkikasvatuksen toinen vaihe oli huomattavasti ekaa hankalampi ja välillä meinasin masentuakin, mutta onneksi tajusin, että kaikista muista oli pakko tuntua samalta. Eihän jyviä löydä akanoista, jos antaa sellaisia tehtäviä, joihin kaikki osaa ajattelematta mitään vastata. Pitää työskennellä suorituskyvyn maksimirajoilla, juu nou. :P

Toka vaihe mukon pääsäreistä oli neliosainen. Ensin oli psykologin testi, jota ei jääty analysoimaan mitenkään, vaan jokainen kirjas omat vastauksensa (mustetahratestit jne.) ja se oli siinä. Samaan putkeen tehtiin vielä aineistokoe, joka siis oli toinen osa. Siinä meille näytettiin kolme humoristista musiikkivideota/-esitystä, minkä jälkeen saatiin vielä tutustua lyhyeen kirjoitettuun aineistoon. Kysymykset, joihin piti vastata, koski huumoria musiikissa. Onko se vakava asia, vai pelkkä vitsi? Miten musiikilla ja huumorimusiikilla voi käsitellä vaikeita asioita? Kuinka niitä voi hyödyntää kasvatustyössä?
Aika vaikeita kysymyksiä periaatteessa, mutta aihe oli mukava. Tehtävää hankaloitti vielä se, että aikaa oli vain noin tunti. Ei siinä ajassa saanut (onneksi) kukaan tehtyä mitään loistonovellia.

Kolmas osa oli ryhmätyöskentelykykyä mittaava testi. Meillä oli 3-4 hengen ryhmiä (mun ryhmässä neljä tyttöä) ja meille annettiin tehtäväksi tehdä esitys. (Kaikki ryhmät siis teki tehtävän yksitellen, eikä muut ryhmät nähneet esityksiä.) Välineiksi meille annettiin neljä kuvaa (mulla teatterimaski/naamari, yhdellä räjähtävä kaasunaamari, toisella Mona Lisa, jolla kaasunaamari, ja kolmannella sfinksi, jolla kaasunaamari), pöytä, kangas (jossa safarimaisemaa), pilli, kitaran pedaali, saviruukkurumpu ja semmonen jännä afrikkalainen tai australialainen soitin, jota pyöritetään narun nokassa ja siitä kuuluu ääni. Ei mitään järin hohdokkaita apuvälineitä todellakaan, mutta ihan hauska niitten avulla oli keksiä esitys. Tosin ryhmätilanteena se epäonnistui mun osalta täysin. Yks ryhmän jäsenistä oli jo suorittanut musiikin amk-tutkinnon ja pyrki maisteriopintoihin. Siitä tuli ihan selvä opettaja-oppilasasetelma, ja nainen sai päällepäsmärin leiman. Yritin tuoda ideoitani esille, mutta osa niistä tyrmättiin by amk-nainen, eikä muut edes ehtineet sanoa mielipidettään. Onneksi muut ryhmän jäsenet oli ihan kivoja nuoria likkoja, tosin nekin alko arveluttaan, ku ne alko jotain lauluimprovisointia harrastaan. Mää katsoin ihaillen (ja salaa mielessäni kateellisena) ja jatkoin omaa wimbawabbaani. Lauluna meillä siis oli "viidakossa, näin viidakossa nukkuu jellona". Tosin omilla sanoilla, joista kolmas oli erityisen hyvä: "Maailmassa koleassa pääsi räjähtää, mutta tsemppaa ja huolet heivaa, niin maailma kikattaa." :D

Neljäs osa oli yksilöhaastattelu. Odotin siltä ehkä liikaa, kun eräs ryhmätilanteen tyypeistä oli kehunut haastattelua rennoksi. Petyin melko pahasti. Psykologi kyseli ihmeellisiä kysymyksiä, ja minä sorruin höpöttelemään (hermostuksissani kirjakielellä) ympäripyöreitä muka-hyviä vastauksia.
Tässä vielä pari esimerkkikysymystä, jos jotain huvittaa mietiskellä vaikka yöllä, kun uni ei tule silmään (takaan, että näiden kysymysten parissa tulee):

Torjutko vaikeat asiat hymyllä, vai käsitteletkö ne?
Oletko romanttinen ihminen, koska sanoit haluavasi tietää, millaista oli 1800-luvulla?
Millaisena näet itsesi opettajanhuoneessa?

Ääh, en keksi enempää inhottavia kysymyksiä. Oli ne sitteki ihan kivoja. :)

Joo, huomenna kotiin. Viikonloppuna paljon jännää luvassa. :)

Think positive.

2008-05-26T07:14:00.000-07:00

:))

Hyvä mieli!

Nukuin tänään pommiin (ponniinpommiinponniin) ja menin töihin puol tuntia myöhässä näyttäen vielä kamalammalta kuin normaalisti. Ja hengästyneenäkin. Astuin ovesta sisään ja karjasin paniikissa: "Sori, ku tuun myöhässä, nukuin pommiiiiiin!!" Vastaanotto oli hieman erilainen, kuin olin odottanut. Vaikka sisällä oli hirviä häslinki, ku kaks vakkarihoitajaa oli poissa (niiden tilalla yks sijainen), kukaan ei ollu mulle yhtään vihanen tai ees äreä, vaan ne vaan nauro ja sano, että "rilääx peipe". Mulla on kyllä oikeesti hyvä työpaikka, pakko antaa vähän tunnustusta. :P

Sain soitettua tänään Prismaankin, pitää nimittäin pyytää sieltä vapaaksi muutamia päiviä kesäkuusta, että pääsen pääsäreihin ja häihin. En kyllä saanu vielä kiinni sitä henkilöä, joka tekee työvuorolistat, mutta huomenna toivottavasti. Inhottavaa pyytää vapaapäiviä jo ennen ku on ehtiny koko työpaikalle, mutta pakko. Oon siellä sitte muuten aivan erityisen ahkera. :) Ja onneksi se työvuorotyyppi on tosi kiva.

Sain kirjotettua ennakkotehtävät varhaiskasvatuksen ja luokanopettajakoulutukseen. Jee! Ei muuten ollu mitään maailman helpointa kirjotettavaa. Luokanopettajakoulutukseen piti kirjoittaa A4:n itsestä, ja tekstilajia ei ollut määritelty mitenkään. Sen ei täytynyt kuitenkaan olla mikään virallinen luettelo omista saavutuksista, koska ohjeissa puhuttiin kirjoitelmasta. Oon ihan tyytyväinen mun pakinamaiseen kirjoitelmaan. :P
Varhaiskasvatuskirjoitelma oli pyllystä. Siinä piti kertoa itsestä ja sisällyttää vielä vastaukset seuraaviin kysymyksiin: miksi haluat meille, miksi meidän pitäisi valita sinut, millainen käsitys sinulla on lastentarhanopettajan työstä, entä muista varhaiskasvatuksen asiantuntijatehtävistä, minkälainen käsitys sinulla on lapsesta ja lapsen asemasta nykypäivän Suomessa? Todella helppoa ja yksinkertaista. Haastattelukysymyksiltä voi kuulemma odottaa jotain vastaavaa. :))))) Jipii!

Keksittiin tänään Tarjan kans töissä, että lapsille pitäis hommata semmoset "THINK POSITIVE" -paidat. Juttu lähti liikkeelle siitä, kun sanoin, että "ärsyttää, ku kaikki on niin positiivisia". Lapsi siis kieri maassa ja huusi. Tarja onneksi ymmärtää mun sarkasmia.

Haluan uuden haitarin, että jos jollain on vähän ylimääräistä, niin otan vastaan lahjoituksia. :)

Keskuskoulun risteys.

2008-05-23T06:12:00.000-07:00

Kaikkihan tietää Keskuskoulun edessä olevan risteyksen. Siihen tulee yhteensä viisi tietä. Ja minä ajan niistä yhtä pitkin. Siinä on mun elämän ydin tällä hetkellä.

Kävin keskiviikkona Jyväskylässä musiikkikasvatuksen pääsykokeissa. Tykkäsin päivästä tosi paljon; tunnelma oli ihanan jännittynyt. Pääsykoe koostui kolmesta osiosta. A-osiossa piti laulaa, soittaa pianoa (klassista, prima vista ja vapaa säestys prima vista) ja vapaaehtoisena soittaa omaa soitinta, joka oli mulla siis haitari. Esitystä oli kuuntelemassa laulun säestäjä, hymyilevä nainen lautakunnasta ja kaksi analysoivaa mieshenkilöä, jotka ei tainneet edes katsoa minuun koko esityksen aikana. A-osio meni ihan hyvin, oikeastaan parhaiten kaikista osioista.
B-osiossa piti soittaa kitaraa, säestää pianolla ja improvisoida. Se olis mennyt tosi huonosti, mutta onneksi lautakunta koostui kahdesta miehestä, joista toinen oli kuin Raahen musiikkiopiston vapaan säestyksen opettaja, eikä toinenkaan mitenkään pelottava ollut. Ne jammaili mun piupalipaupalin mukana ja soitteli mulle kitaraa ja bassoa. Mikäs sen mukavampaa.
C-osio meni erittäin huonosti. Siinä testattiin säveltapailua. Testaaja oli isällinen ja sympaattinen mies, joka huomas mun paniikkitilan ja yritti kovasti rauhoitella. Vaikken osannut mitään, jäi hyvä mieli.
Koko päivään olin tosi tyytyväinen; vaikken ehkä ollut taidollisesti niin hyvä kuin monet muut siellä, mulla oli kiva fiilis soittaa ja laulaa. Ja tutustuin vielä pariin mukavaan ihmiseenkin.

Matkalla Jyväskylästä kotiin mulla oli vähän mieli maassa, koska tulevaisuus oli vielä niin avoinna. Onneksi kaikki muuttui, kun astuin sisään Ollinkehän ovesta; lattialla odotti kaks kirjekuorta Oulun yliopistosta. Olin siis päässyt sekä luokanopettaja- että varhaiskasvatuskoulutuksen pääsykokeiden toiseen vaiheeseen. Pisteet soitin tänään (138,5) ja paljastui, että aika nippanappa pääsin mukaan (rajana 133,1), mutta samapa tuo. :)

Tänään soitin sitten Jykylään musiikkikasvatuksen pääsykokeista. Ja ne meni mun osalta mahtavasti. :)))) Pääsin toiseen vaiheeseen, joka on ens viikon torstaina. jdrfjtvybktvljmryogökmltrsöxgytb5yöbl Oon ehkä hiukan iloinen ja onnellinen. :D

Ja nyt sitten takaisin Keskuskoulun risteykseen. Ajan siis kohti risteystä, jossa on mahdollisuus kääntyä neljään eri suuntaan. Mikään reiteistä ei, Luojan kiitos, ole tukossa. Yhden päällä lukee "Jykylä", toisen "luokanopettaja", kolmannen "lastentarhanopettaja" ja neljännen "kaikki muut". Mieluiten valitsisin Jykylän, mutta oon onnellinen, että sain vielä B-, C- ja D-suunnitelmatkin toimimaan. :)

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Se toimii sittenkin.

2008-05-17T11:43:00.000-07:00

Nyt voin taas kirjoittaa blogiin normaalisti. Heitin lastan hetkeksi veke, koska oon lopen uupunut olemaan invalidi. Käsi on oikeestaan jo aika hyvä, paitsi jos unohan ottaa särkylääkkeet.

Pääsykokeet onkin keskiviikkona ja torstaina, eikä tiistaina ja keskiviikkona niinku luulin. Aikataulumuutos vaikeuttaa asioita entisestään. Pitäis soittaa töihin, että tuun sinne seuraavan kerran vasta perjantaina. En tiiä riemastuuko ne, mutta enhän voi mitään sairastumiselle ja pääsykokeille. Sopimusta kirjoitettaessa sanoin ehdoksi sen, että pääsen noihin kokeisiin. (Kuulostaako teistä siltä, että puolustelisin ittiäni?)

Oon vahtinu eilen ja tänään Handea, ku Seikku ja Arto on muuttanu uuteen kotiin. Hanna on ihanuus, maailman reippain typykkä, eikä sen vahtimisessa oo oikeestaan minkään vertaa haastetta. :P Siispä oon oikeestaan vaan ollu pari päivää. Voin sitte isona tyttönä vahtia aina kaikkien tuttujen lapsia; pistäkää nyt nimi talteen, että muistatte.

Isoista tytöistä tulikin muuten mieleen, että määki kovasti lähestyn ison tytön ikää. Mulla on viikon päästä synttärit! Ou nou. Oon vanha ja kohta jo lähempänä neljääkymmentä kuin nollaa. Jos ajatellaan, että eläisin 80-vuotiaaksi, mun elämästä on jäljellä enää noin 75 %. Ou mai.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Alko ahistaan.

Tahdon nukahtaa.

2008-05-12T12:14:00.000-07:00

Mulla on käsi paketissa ja allergisia oireita. Pääsykokeet ens viikon tiistaina. Miten oikiasti kuvittelen selviäväni niistä?
Ja kaiken tämän (tai ainakin sen käden) oon aiheuttanut ihan itse, omaa tyhmyyttäni. Vaikka harjoitus tekeekin mestarin, niin liika harjoitus tekee invalidin.

Eilen oli muuten aika jännä peli, jääkiekkopeli nimittäin. Neiti Sairaslomalla (kuudetta kertaa kolmen kuukauden aikana) on mahdollisuudet valvoa yöt läpeensä vain jääkiekkoa katsellen. Tänä yönä taidan kuitenkin mennä nukkumaan jo yhdeltä.

Aamulla pitäis jaksaa kävellä (OMG) kaupunkiin tilittään yv-rahat. En oo saanu vietyä niitä aiemmin, kiitos inhottavien työaikojen ja taloustoimiston ehkä vielä inhottavampien aukioloaikojen.

En jaksa kirjoittaa vasemmalla kädelläni enää sanaakaan, siispä siirryn oikeaan.

ureioåpåas.-

Kun lakit päähän vedettiin...

2008-05-01T02:56:00.000-07:00

...kaikesta kaikki tiedettiin.

Hyvvää vappua!

Mulla on ollu taas vaihteeksi aika hirveä viikko. Maanantaina juoksin paikasta toiseen ku päätön kana, tiistaina sama homma, kunnes sitten vessanpönttö taas vaihteeksi pysäytti mut sanomalla, että nyt pitää örkätä. Ja minähän tottelin kilttinä tyttönä. Aiemmin tiistaina kävin myös työhaastattelussa Prismassa. Ei siitä sen enempää.

Tänään ois edessä KABAREE, jota ootan innnoooollllaa. Ja varmaan jotain muutakin ois eessä, mutta ei hajuakaan, että mitä se voisi olla. Itse asiassa viime aikoina oon kyllä kaivannu elämääni semmosta järjestystä ja tarkkuutta, alkaa jo ressaamaan tämä hetkessä eläminen. Pitäis löytää se kultainen keskitie.

Tänään saan laittaa yo-lakin päähän!! JEEEE!!! En ymmärrä, miksi sitä käytetään loppujen lopuksi niin vähän vappuna, vaikka oikein lupa ois. (Okei, armas ex-enkunopettajani käyttää sitä kyllä joka vappu.)

Voi hyvänen aika. Taian olla vielä henkisesti vähän sairas, ku teksti on tämmöstä. Heippa.

Västäräkistä vähäsen.

2008-04-18T09:06:00.000-07:00

Olin tänään Prismassa, kun Prisman täti soitti mulle ja pyysi työhaastatteluun. Halleluujaa!

Nyt istun koneella kotona Kaupunginmehtässä ja tarkoituksenani olisi lukea yksi essee VAKAVA-aineistosta, jota pidän kovin mielenkiintoisena (not). Mutta pakko kertoa, että en oo kuuleman mukaan päässyt vielä käsiksi niihin oikeasti hyviin esseisiin. Kuten Pelon semiotiikkaa Venäjällä. Nam.

Dimdim. Eilen olin toivon luoja ja keräsin ihmisiltä rahaa. Se oli loppujen lopuksi oikein mukavaa. Ajateltiin mennä Valtakunnansaliin, jossa oli jonkin sortin bileet menossa. Sieltä ois saanut varmaan kympin jos toisenkin. Onneksi oli kuitenkin poikamies-Paavo, joka lahjoi meitä oikein runsaskätisesti. Tästä eteenpäin osaan muuten arvostaa hyväntekijöitä aivan erilailla kuin ennen. Ei oo hääviä kulkea ovelta ovelle tai vaihtoehtoisesti seisoa sittarin eessä päivät pääskytysten.

Ja pääskytyksistä puheen ollen; onkos niitä näkynyt? Pääskysiä siis. Näin eilen joutsenia, mikä on hauskaa, koska tykkään niiden kauloista. Kurkiaurat on silti mun lemppareita. Kevät tulee.

(Tekstin kirjoittaja on alle 3-vuotiaiden ryhmän Eeva.)

Enää en itke.

2008-04-03T09:07:00.000-07:00

Aluksi aioin kirjoittaa tähän vain "vittu", mutta ajattelin sitten, ettei se kuvaa täydellistä kärsimystäni tarpeeksi hyvin.

Huomasin tänään, että musiikkikasvatuksen hakuaika loppuikin jo 31.3., vittu.

Kai kuulet Eeva, kun sävel kaunis meille soi...

2008-03-29T13:45:00.000-07:00

Täällä reipas lapsenvahti, terve.
Oikeestikin oon ihan reipas, mutta kun lapsi nukkuu, niin mulla ei oo oikeen muuta tekemistä ku päivittää blogia. Ja sekös teitä riemastuttaa.

Mitäs kertoisin? Töissä menee taas ihan hyvin. Tykkään lapsista hurjan paljon, ja myös muista työntekijöistä. Entistä enemmän oon vaan alkanut kiinnostua erityistarpeisista lapsista, ja varsinkin musiikista osana niitten kehitystä. Aivan loistavaa.

Torstai oli yksi elämäni hirveimmistä päivistä. Noin vuoden tauon jälkeen sain aivan kamalan migreenikohtauksen ja olin tillin tallin. Kertakaikkisen töttöröö.
Sitten saan viestin lauluopettajalta, joka haluaa tietää, oonko tulossa säestystunnille. En tietenkään ollut menossa sinne, mutta meninpä sitten kuitenkin ihan vain laskeakseni itseluottamustani.

Perjantaina en tehnyt kai oikein mitään muistamisen arvoista... Kävin Kesiksellä ja nauroin ihan päättömille jutuille.

La-la-la-lauantaina, eli tänään, oli laulututkinto. Olin hullun paniikissa ja kuolemaisillani, mutta hyvinhän se meni. :) Se sitten nosti mun mielialaa koko päiväksi. Voitin itseni.

Nyt oottelen, että herra ja rouva Vanhempi tulee kotiin, niin pääsen nukkuja nakkeleen, koska huomenna on Veken ristiäiset! Hii!

Meempä viruttaan vilttiä koolisa.

2008-03-23T05:42:00.000-07:00

Mulla hävettää olla raahelainen, koska raahelaiset ei ymmärrä hyvän murteen päälle.

:P

MULLA OIS MENO PÄÄLLÄ, pitäis keksiä jotain hauskaaaaaaa. Mutta eipä tietenkään oo mitään, koska on pääsiäinen, jolloin oikeesti pitäis olla jotain hauskaa, koska on iloinen juhla. Yhyy.... :/::/:/:

JOTAAAAIIIIIIN HAUSKAAAAAA!!!
Taian mennä pelaan singstaria. :(

Piiiiiitkäperjantai.

2008-03-21T07:27:00.001-07:00

Mulla on ollut viime aikoina hauskaa. Alkuviikko töissä meni perseelleen, kiitos työntekijöiden, jotka eivät omista varmaan yhtä ainutta yhtenevää ajatusta. Mutta sitten Reeta tuli Suomeen, ja sai mut (ja tutkimusten perusteella myös Sirpan) tekemään asioita, joita en tietenkään muuten tekisi. Esimerkiksi kirjoittamaan palautetta ABC-liikennemyymälälle (hyvää sellaista) ja nauramaan itsensä kipeäksi jossain Sarpolan lähettyvillä (inside-inside :P). Olin jo ehtinyt unohtaa, miten hauskaa Ikisinkuilla on yhdessä! Tosin yksi puuttui, ja se tietenkin tuntui suurena reikänä meidän kaikkien sydämessä. Mutta vielä me palaamme yhteen ja tulemme takaisin entistä voimakkaampina. Kyllä.

Kävin eilen kiirastorstain messussa ja oli aika jänskällä tavalla kammottavaa. Lopuksi ei soitettu enää urkuja ollenkaan ja valot sammutettiin ja kaikkia muuta peloittavaa. Mutta oli kiva kuunnella Raahen Nuorisokuoroa, jotka lauloi siellä niin mahtavasti, että ikävä tuli.

Nyt odotan ja haluan lisää toimintaa, koska en jaksa tällä hetkellä maata aloillani kovin kauaa.

Sitten vielä pieni gallup. Kirjakielen mukaanhan kirjoitetaan, että jotakuta (esim. minua) hävettää. Mutta jos puhuu ihan vaan kavereiden kesken, niin voihan sanoa, että mulla hävettää? Mitä mieltä sinä olet? Jätä kommentti.

:)

Kevät vei kengät Saksasta.

2008-03-11T05:51:00.001-07:00

Ulkona on märkää ja inhoittavaa, ja mun kengät päättivät sitten hajota käsiin. Ei saksalaiset osaa näköjään ees kenkiä tehä. Perhana.

Oon viettänyt tässä pitkän viikonlopun lomaillen. Lauantaina oli isän viiskymppiset, jotka jatkui osittain sunnuntain puolelle. Maanantaina terveyskeskukseen ja sieltä suoraan sairaslomalle. Huomenna taas sitten töihin, vaikka olo on kyllä edelleen aika sietämätön. Johtuiskohan se sitten noista kengistä, jotka kastelee mun sukat ja varpaat joka kerta, kun astun ulos.

Mun asettuminen Ollinsaareen on ollut vähän hidasta. Asuin siellä kyllä viime viikon, mutta viikonlopuksi tulinkin sitten kotiin. Osaksi synttäreiden, osaksi sairastumisen takia. Ei oo kiva olla yksin, kun on kipiä. Tosin nyt sitten taas viikolla oon asunut Ollinsaaressa sairaudesta huolimatta. Ja nyt oon kotona tietokoneen ja auton takia. Kohta varastan auton ja lähden Ollinsaareen. Asun siis vähän niinkuin kahta taloa.

Mun elämä on oikein mukavaa ja rauhallista nyt, mutta ei silti tylsää. Olen siis tyytyväinen. Oon hirveen onnellinen päiväkodista; siellä kun on niin mukavat lapset ja työntekijät. (Niinku aiemmin oon kertonut, rouva Työntekijät ei välttämättä tuu toimeen keskenään ihan aina, mutta mää kyllä selviän niiden kaikkien kanssa.)

Tällä hetkellä vähän pelottaa pääsykokeet ja yleensäkin pelkkä hakuprosessi. Voi järki, että osaa olla hankalaa. Nyt haen sitten musiikki- ja varhaiskasvatukseen ja toivon, että jompikumpi niistä on mun ala.

Jou, ei mulla taaskaan muuta. Heipparalla.

Työn raskaan raataja.

2008-02-26T13:31:00.000-08:00

Minä päivitän, minä päivitän, minä päi-päi-päivitän. Jee!

Mun elämä on täynnä työtä. En tunne enää muita puheenaiheitakaan. Tykkään edelleenkin olla töissä päiväkodilla ja ne pikkuiset palleroiset on aivan suloisia. Vähän välillä on meinannut rouva Työntekijät ärtsyttää, mutta joka iltapäivä oon hyvillä mielin lähtenyt kotiin. Ehkä se johtuu siitä, että iltapäivisin hoitajia on vähemmän, ja näin ollen myöskin eriävät "olen aina oikeassa" -mielipiteet vähenee. Ja iltapäivisin myös minä olen tärkeä.

Edessä olis muutto omaan kämppään, ja oon melkoisen mielissäni. Voin nukkua aamuisin pitempään kuin kotona, koska työmatka on lyhyempi. Ne, jotka on nähneet mut aamulla, tietää, etten oo mikään pirtsakka näky vastaheränneenä.

Mun kummipoitsu on myöskin saapunut kotiinsa ja se on söpöin kummilapsi, joka mulla on koskaan ollut. Semmonen tumma ja tulinen.
Hannakin oli jotain ihaninta, kun se näki velisensä ensimmäisen kerran.

Aaa, pakko vielä kertoa, että enää kahviossa ei oo ollenkaan vaivaantunut tunnelma: herra Harjoittelija ja rouva Siistijä ovat oppineet puhumaan.

Vähän tylsää meinaa olla, mutta ei mulla muita ongelmia oo.

What a wonderful world.

2008-02-20T12:07:00.001-08:00

Oon päässyt kyllä harvinaisen hyvin sisälle mun Suomi-elämään. Menoa on koko ajan ja muistan taas, mitä stressi tarkoittaa. Jos joskus aion elää jonkun toisen ihmisen kanssa saman katon alla, mun täytynee olla vähemmän temperamenttinen ja harjoittaa itsehillintää. Luultavasti en onnistu.

Töissä on edelleen kivaa. Päivän kamalin hetki on ruokatauko. Silloin kävelen ainoana meidän osastolaisena kahvioon, jossa rouva Siistijä ja herra Harjoittelija jo odottavat. Vaikeneminen on meidän mielestä kultaa, koska ruokailu on pyhä asia. Siinä on vaan semmonen huono puoli, että tilanne saattaa ajautua hieman kiusalliseksi. Onneksi kahvitauolla kahviossa on myös muita.

Lähdin töistä jo puol kahelta laulutunnin takia ja jouduin -perhana- ottaan kaks miinustuntia. Rasittavia ne ovat. Onneksi nyt sitten onnistui laulutunnin siirtäminen niin, ettei tarvii enää huolehtia noista tunneista.
Jos joku asia saa mut kiukkuseksi, niin pyöräily. Kävelisin sata kertaa mieluummin. (Eikä autolla ajaminenkaan oo liian rasittavaa.) Tänään pyöräilin kymmenentuhatta kilometriä ja olin erittäin kiukkuinen. Onneksi Kelan setä lohdutti mua.
Poikkesin myös työkkärissä kertomassa tädeille, etten oo rikollinen ja voin siis työskennellä päiväkodissa jopa yli kolme kuukautta. Se kuulostaa ihan houkuttelevalta, koska oon näistä kolmesta päivästä tykännyt hullun lailla. Onneksi voin luottaa siihen, että kyllästyn viimeistään ens viikolla ja muutun vanhaksi pessimisti-Eevaksi.

Unohdin tänään myös bändiharkat. Aivan niinku pyöräilyssä ei ois ollu tarpeeksi. (Jos laulunlahjoilla ei vakuuta, niin ehkä sitten tunnollisuudella... Paskat.)

Hain meille puol kuuden maissa hyvää ja terveellistä mikropitsaa, koska tilanne täällä kotona on vähän hektinen mm. lääketieteellisistä syistä.

Sitten katsoin telkkaria ja kiukuttelin kuin 5-vuotias. Tarviin sen oman kämpän, ettei kenenkään tarvii kestää mun oikkuiluja.

Elämän kevät.

2008-02-18T12:57:00.000-08:00

Tänään oli eka työpäivä Ollinsaaren päiväkodilla. Ennakkoluuloista huolimatta rakastuin jo eka päivänä siihen paikkaan ja niihin lapsiin. Voi olla, että muutan vielä mielipidettäni, mutta ei se mitään. Nyt tykkään. Musta on maailman söpöintä, kun semmonen parivuotias poika käy antaan pusun samanikäselle tytölle. Tai kun pikkupoika toistaa kaiken, mitä itse on just sanonut. "Älä tule paha kakku, tule KAKKU!"

Sain jopa siirrettyä soittotuntia pois töitten alta ja töitä pois laulutunnin alta. Kätevää.

Kaikki sujuu ihan hyvin. Ei mulla oo syytä valittaa.
Toivoisin, että kaikilla ois kevät elämässä.

Minä kaipaan.

2008-02-17T07:25:00.000-08:00

Tällä hetkellä vihaan haitarinsoittoa. Oon siinä liian pitkällä. En koe enää onnistumisenelämyksiä, koska en enää nykyään onnistu siinä missään, millonkaan. Vähän kamalaa.
Sen sijaan laulan ja soitan pianoa oikein mielelläni, koska niissä oon vielä niin alkutekijöissä, että oppiminen on suht nopeaa. Haitarissa menee sata vuotta yhen asian oppimiseen, ja sitte multa vielä vaaditaan jotain käsilihasharjoituksia, jotta jaksan käyttää paljetta hyvin. Perrrsseestä on koko soitin.

Seija ja Arto on saanu pojan. Musta tuli kaksinkertainen täti. Jee. :)

Kävin kirjottaan perjantaina vuokrasopimuksen. Mun alakerrassa tulee asumaan sosiaalijuoppo, jota luultavasti tuun pelkäämään koko asumisajan, mutta ei se nyt saa haitata. Tarviin oman rauhan.

Pitäis opetella ajattelemaan, että asioilla on tapana järjestyä, eikä huolehtia turhasta. Olin muka varma, että haluan lukeen musiikkikasvatusta, mutta enpä ookaan enää. Ärsyttävää tämä tämmönen. Saatan päätyä alakerran naapurini kaveriksi tulevaisuudessa.

Valmistan päiviä halvalla.

2008-02-13T05:09:00.000-08:00

You Make My Day -award.

"Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Juhuu!
Sain "teet minun päiväni" -palkinnon. Jota en kyllä nyt liittänyt tähän, laitoin vaan tekstin. (Enkä taida ees laittaa tuota muille, vaikka moni mua ilahduttaakin blogeillaan. :P)

***

Kauko Röyhkä. Aah. Muistan, miten kuuntelin ensimmäistä kertaa kirjoittajapiirissä Hammerfestin. Vihasin sitä biisiä sillon. Olin about 13.
Myös Ultra Bra on tällä hetkellä aika kovis. K5. Hih.

Eilen oli vähän huono päivä. Oli semmonen fiilis, että unelmatorttu ei ollut ainut juttu, mikä epäonnistu. Onneksi vietin iltaa beibejen kans, niin tulin vähän paremmalle tuulelle.

Ei mulla oo oikeesti taaskaan mitään asiaa, mutta pakko päivittää tehdä näin Seijalle päivä. :P

Laitetaanpa tähän vaikka vielä päivän tietoisku edelliseen päivitykseen liittyen:

"Merkantilismi oli absolutismin ajan kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa, jota toteutettiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Tavoitteena oli ylijäämäinen kauppatase, eli viennin oli oltava tuontia suurempi. Tämä saavutettiin monopoleilla, tulleilla ja kauppakielloilla, jotka estävät merkantilismin mielestä haitallista kilpailua. Lisäksi pyrittiin voimakkaasti edistämään teollisuutta, erityisesti tuonnin korvaamiseksi kotimaisella tuotannolla. Merkantilismin taustalla oli käsitys, jonka mukaan maailman varallisuus (ennen kaikkea jalometallivarat) on vakio, ja jokainen itseään kunnioittava valtio pyrkii haalimaan siitä itselleen mahdollisimman suuren osan." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Merkantilismi)

Eli siis onnellisuuteenhan tämän voi soveltaa siten, että jos yhdellä osa-alueella kaikki sujuu loistavasti, niin toisella ei. Oon varma, että se, joka keksi sanonnan, jonka mukaan onnea ei oo yhtä aikaa pelissä ja rakkaudessa, on myös oivaltanut tämän. (Tulipa hieno lause.)

Joo, tällä tekstillä ei kyllä tehty yhtään kenenkään päivää. :D Mutta aina on hyvä tietää 1500-luvun kaupankäynnistä.

Oletko pelännyt liikaa pimeää?

2008-02-11T11:53:00.000-08:00

Onpa ollut tunnerikas päivä tänään.

Aamulla rouva RSA soitti mulle ja sano, että haen itselleni yksiötä. Oikeassahan se oli. Niillä kuulemma ois semmonen. Varasin sen. Se on mies, joka ehtii eka.

Kahdeltatoista marssin Ollinsaaren päiväkodille etsimään johtajatarta. Löytyihän se ja työsopimuskin saatiin aikaiseksi. Aloitan ens maanantaina. Työnkuva lähes sama kuin aupairilla. Jopa ulkomaalaisia lapsia löytyy.

Viisi yli yksi saavuin Kreivinajan pihaan ja paiskasin auton oven mennessäni kiinni. Sitä ennen olin keskustellut kiivaasti isän kanssa hiuksista, joita mm. minun päästäni irtoaa. Ne tukkivat kuulemma lavuaarin.

Sitten lintsasin soittotunnilta, koska olin sairaana. Nuo ylläolevat jutut kyllä pystyin tekemään. Mutta tippaakaan valehtelematta voin sanoa, että kun palasin kotiin Kreivinajan ystävänpäiväjuhlasta ja mittasin kuumeen, tulos oli enemmän kuin normaali ruumiinlämpö.

Illalla olin vihainen ja surullinen.
Kello kymmenen kaikki on taas ihan jees.

Mun elämässä onnellisuus noudattaa merkantilistista järjestelmää. Sanon näin, vaikken ole edes ihan varma, voiko niin sanoa.

***

Ultra Bra - Kuiskaus

Tiedätkö hetken nimeltä hullun kaipuu
katsot aurinkoon sokaistumatta
pääsi lepää vasten tuulta
joka puhuu pienistä pojista
ja tytöistä maailman katolla
jonne kiipesit itsekin ilman lupaa

Oletko pelännyt liikaa pimeää
niitä hetkiä jolloin kirjoitit
nimesi jokaiseen ikkunaan
jos valo vielä sattuisi palamaan
kaikkina niinä aamuina
kun heräsit liian aikaisin hämärään

Mitä kertoisit aamukasteelle
joka aina kertyy lehdille
jotka laulavat varjojen takaa
saaden lapsesi hymyilemään
muistaisit elämäsi hetket
saaden tunteesi palaamaan

Mitä kuuluu? Mulle hyvää?

2008-02-07T01:44:00.000-08:00

Vituttaa suuresti. En muka tee mitään, ja silti hommia ois vaikka muille jakaa.
Toivon tuhannesti (ja toivokaa kaikki muutkin, pliis), että työharjottelusopparin kirjottamiseen menee alle tunti, koska tunnin jälkeen pitää olla jo muualla. Muualla on yhtä kuin Kreivinajassa (kirjotetaanko yhteen?) soittamassa Ystävänpäiväjuhlassa. En tiedä mitä ja millä tavoin, mutta jotain kuitenkii. Yritän kyllä koko ajan ottaa selvää, mutta äiti ei valitettavasti oo töissä koko aikaa kännykkä kourassa. (Oho, se vastas just nyt, mutta ei kyllä osannut auttaa hirveästi...)

Huomenna soitan ja kyselen omaa kämppää. Oon kyllä miettinyt sitäkin niin kauan. Ku periaatteessa voisin kyllä olla kotonakin, mutta en kuitenkaan jaksa. Koska täällä ei oo omaa rauhaa ollenkaan, ei ees omaa huonetta. Ehkä helpompi muuttaa näin pois kotoa, että asuu aluksi kuitenki samalla paikkakunnalla. Nimim. lähdin heti Saksaan.

En myöskään koskaan (tällä hetkellä) halua miestä. Ne ei osaa tehdä muuta kuin vittuilla ja piiloivailla (eli ironisoida). Jos ette usko, niin tulkaa hetkeksi meille. Lupaan, että sen jälkeen uskotte.

***

Oon aika hidas päivitteleen nykyään, mutta sitten puran kaikki patoutumat kerralla. Kävin eilen Seijalla autteleen (tämä ei ole patoutuma). Leivoin sämpylöitä, joista tuli hyviä. Sitten minut vietiin kotiin, jossa menin saunaan katsottuani ensin Greyn anatomian ja SUOMEN UNELMIEN POIKAMIEHEN.

T. Eeva

Diupadaupa.

2008-01-28T07:30:00.000-08:00

Ei oo vissiin viime aikoina ollut tarpeeksi surkiaa tämä elämä, ku blogiinkaan ei oo saanu kirjotettua. Vaikkei vieläkään ihan hirveenä angstituta (ainahan sitä pikkusen), niin päätin päivittää. Jee.

Kävin tänään työkkärissä; pääsen mitä luultavimmin harjottelijaksi työmarkkinatuella, vaikka oonki tämmönen lusmu, joka ei ees hakenu mihinkään kouluun ja reissas puol vuotta jossain Keski-Euroopassa. :P Kaiken kukkuraksi aupairina olo ei oo varsinaista työskentelyä, joten varmaan (toivottavasti) voisin aloittaa harjottelut vaikka heti. Mutta ootan nyt ainaki ens viikkoon, jollon mulla on työkkäriin aika varattuna. ;)

Oon aika hullun laiska ollut kaikissa musiikkijutuissakin, vaikka niitten kans ei passais nyt alkaa leikkiin. Tästä eteenpäin lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon (ja mörökölli saa syödä mut, jos en pidä lupaustani), että harjottelen tulevaisuudessa enemmän kuin nyt (mikä ei ole paljoa) haitaria, pianoa ja laulua. Alotin jo tänään.

Oon myös aika ylpeä sosiaalisesta elämästäni Suomessa: sitä nimittäin on. :DD Roikun illat pitkät Kanttorilassa/Kesiksellä. Ihan sama, vaikkei huvittais ollenkaan aluksi, mutta en kertakaikkisesti jaksa olla vaan kotonakaan. Ja jos en nyt mee, niin kynnys menemiselle nousee aina vaan enemmän ja enemmän.
Pääsin mukaan jopa soluun, joka on täynnä kivoja tytsyjä! Tykkään tommosista pienryhmistä. Niissä uskaltaa avata suunsakin. Ei ehkä heti musta uskois, mutta oudossa ja isossa porukassa oon tosi ujo. Tutuille kyllä höpötän ehkä liikaakin.

Dimdimdim. Ois aika paljonkin juttua, mutten yksinkertaisesti jaksa ja seuraava sosiaalinen tilannekin odottaa. Meen Sipen kans lenkille. :D
Vielä päivän viihdevinkki: Rakkautta vain (Love actually) tullee maikkarilta vartin yli yheksän. Iisi kvestsön.

Aaa - ja Aki Sirkesalon lähes ainoan hyvän laulun sanat:

Mull on ikävä sua,
vaikka seisot metrin päässä,
seisot metrin päässä
voisit olla vaikka päiväntasaajalla,
kuun pimeällä puolella,
taikka veden alla,
minua kun hiljaisuuden vasaralla lyöt,
ja siksi valvon yöt.

Mull on ikävä sua,
enkä tiedä minne mennä,
tiedä minne mennä,
tukahtunut raivo meistä vallan otti,
kaksi onnetonta tuplajättipotti,
tänään emme voita onnennumeroita,
jos, mä olen palkintos.

Mull on ikävä sua,
ja sulla on ikävä mua,
eikä kumpikaan tahtois,
epäonnistua,
tämä sekava reitti,
meitä harhaan vie,
kohta pitäis löytää,
joku toinen tie.

Mull on ikävä sua,
etsä kuule kun mä huudan,
kuule kun mä huudan,
tulisitko jo pois päiväntasaajalta?
Syliin sukeltaisin,
valtameren alta,
ilma välillämme tuntuu painavalta,
nyt, kun kuorees käperryt.

Tämä sekava reitti,
meitä harhaan vie,
kohta pitäis löytää,
joku toinen tie.

Mull on ikävä sua,
etsä kuule kun mä huudan,
kuule kun mä huudan,
tulisitko pois jo päiväntasaajalta?
Syliin sukeltaisin,
valtameren alta,
ilma välillämme tuntuu raikkaammalta,
jos, sä näytät aurinkos.

Jos, sä näytät aurinkos.
Jos, sä näytät aurinkos.
Näytä mulle aurinkos.

Veikkaan, että vastustat "ei".

2008-01-19T14:27:00.000-08:00

Mutta saahan sitä jouluna yrittää.

Katoin Love actuallyn, taas. Katon sen aina, kun masentaa. Ja tänään masensi, mutta onneksi katoin romanttisen komedian - taas hymyilyttää (tai ainakin hymyilytti parin tunnin ajan).

Olin tänään laulamassa Pattijoen kirkossa iltajumiksessa. En oikeesti tiiä, onko olemassa epävarmempaa laulajaa kuin minä. Ei varmaan oo. Tänäänkin olin jossain paniikkikohtauksen partaalla ja teki vaan mieli juosta sakastiin ja märistä silmät pois päästä, niin etten ainakaan näkis niitä ihmisiä, jotka osottaa mua ja nauraa. Ja kaikki tämmöiset tilanteet johtaa niinkin pitkälle kuin ammatinvalintapäätöksiin. Just ku aloin olla varma, että musiikkikasvatus on sitä, mitä haluan opiskella, yritän taas laulaa ihmisten eessä. Ja sitten totean, etten vois koskaan opettaa musiikkia, tai päästä opiskelemaan musaopeksi, koska pyörryn luokan eteen/pääsykokeisiin. Tai ehkä ajan Kempeleeseen asti ja totean, että parempi kääntyä takas.

Ja muutenki vähän ikävä Saksaan, eikä oo kyllä ihmekään, kun mun päivät Suomessa koostuu nukkumisesta, syömisestä ja siivoamisesta. Alan varmaan jossain vaiheessa tahalleen sotkemaan vaatteita, että pyykkikorissa riittää pyykättävää. Oon ruvennut jopa tiskaamaan VAPAAEHTOISESTI. Mussa on jotain vialla, tää ei oo normaalia.
Enkä saa nykyään ees unta öisin. Ennen sentään tykkäsin nukkua.
Enkä osaa enää itkeä. Ennen sain pahan olon aina pois huutamalla ja itkemällä. Ja nyt en enää osaa.

Oon ehkä vähän pessimistinen ja angstinen teini.
Veikkaan, että vastustat ei.

Minä soitan harmonikkaa.

2008-01-16T07:26:00.000-08:00

Tää viikko on ollut aivan loistava, oikeestaan jo viime viikonloppukin. Käytiin reissussa mummilassa ja Piispajärvellä serkkujen luona. Aika outoa, että ennen niin pienet serkkupoijjaat onki jo isoja miehiä. Mää saan kattoa ylöspäin.

Perjantaina soitin Helille ja Tonille musiikkiopistolle. Sain kuin sainkin laulu- ja haitaritunnit tälle keväälle. Olin ylionnellinen, koska oon nyt päätynyt musiikkikasvatukseen hakuvalinnoissani. Ja musta tuntuu, etten ees joutunut pakottaan noita opettajia antaan mulle tunteja, vaan ne ihan mielellään järkkäs omaa aikaansa mua varten. :P

Maanantaina mulla oli sitten eka soittotunti. Toni oli hakenut jo vaatimuslistan I-tutkintoon. En mää sitä vielä ois suorittamassa tietenkään, mutta ei siihen kovin kauaa enää tarvis harjotella. Haaveilen taas uudesta haitarista, mutta ei ihan vielä rahat riitä. 8000 euroa tuliteränä...

Tänään mennä päräytin laulutunnille. Heli lupas, että saan luultavasti suoritettua yhen tutkinnon tänä keväänä. :))

Aah, oon nyt niin innoissani tekemässä kaikenlaista. Ihan sama, jos en pääsekään tänä vuonna sisään yliopistoon; ens vuonna sitten uuestaan.

Jee, elämä on taas kivaa!

Älä jännitä.

2008-01-08T12:07:00.000-08:00

Tällä viikolla oon jollain tavalla ottanu ittiäni niskasta kiinni. Sain jopa soitettua Tiina-Elinaan, mistä oon hirveen iloinen ja ylpeä. Ei niillä töitä ollut, mutta sainpahan harjoitella vähän työnhakua. (En oo ihan varma, oisinko sinne puhelun perusteella halunnukaan.)
Tänään sain soitettua jo Prismaankin! Jes! Huomenna vien sinne työnhakulomakkeen ja toivon hartaasti, että minuun otetaan yhteyttä.

Kävin tänään ajaan Oulussa isän kans. Kertoo ehkä jotain mun ajotaidoista, ku olin ihan sairaan leuhka siitä, että osasin ajaa (lähes) keskellä Oulua. Iskä lähti mun kans shoppaileen takkia (reipas mies) ja kiersi kyllä oikein uskollisesti kaikki kaupat, kunnes vihdoin päästiin Henkkamaukalle, josta se oikea sitten löytyi. Munki piti vähän joustaa ja oottaa jonku kaupan pihassa, ku isä osti varaosia mopoon. Oli ihan kivaa.

Käytiin illalla vielä Seikulla ja Artsilla kahveella oikein koko perheen voimin. Hande on ehkä maailman sulosin siskontyttö (eli die Nichte, auf Deutsch :P). Se osaa jo lyödä kämmenellä otsaansa ja sanoa samanaikaisesti "daa". Mää opetin. :D

Joooooo. Ei mitään sanottavaa, meen pelaan Pasianssia Sannan kaa.

On siis kevät.

2008-01-04T04:39:00.001-08:00

Vitsi oon nössö! :D Pelottaa ihan sikana soittaa suoraan yritykseen ja kysellä töitä. Yritin takoa päähäni järkeä laulamalla hiljaa mielessäni Kevät-biisiä: "Tosiaan ihmistä pelkään..." Pitäs muistaa, että siellä luurin toisessa päässä on myös ihminen.

Jollain tasolla mietin vielä työnhakua Oulusta. Se vaan tuntuu jotenki vielä pelottavammalta kuin tää Raahesta hakeminen. Pitäis hankkia asuntoki, mikä ei kaiketi oo mikään helppo ja yksinkertainen tehtävä.

Kerron lisää, kun on jotain hyvää kerrottavaa.